Hollantilaistutkimus osoitti, että erityisesti lapset ovat riskissä saada tuberkuloosin sille altistuttuaan. Lisäksi tutkimus lähes kyseenalaistaa latentin tuberkuloosin hoidon muilla kuin riskiryhmiin kuuluvilla.
Hollantilaiset tutkivat tuberkuloosin tarttumista keuhkotuberkuloosipotilaan kontaktihenkilöihin. Amsterdamin tuberkuloositapaukset analysoitiin ja kontaktit selvitettiin vuosina 2002–2011. Riski sairastua tuberkuloosiin arvioitiin 6 kk:n kohdalla: tuliko tauti sitä ennen vai sen jälkeen. Seurantaa jatkettiin 5 vuoteen asti ja Kaplan–Meierin analyysi tehtiin.
Kaikkiaan 9 232 kontaktia analysoitiin. 4 774 kontaktia seulottiin latentin tuberkuloosin suhteen. Näistä 739 eli 16 % oli saanut tartunnan. Tartuntariski oli 9,5 % ja esille tuli selvästi suurentunut riski nuorimmilla altistuneilla: alle 5-vuotiailla se oli 33,3 %, 5–14-vuotiailla 19,1 % ja yli 15-vuotiailla 6,7 %. Hoitoa latenttiin tuberkuloosiin annettiin 45 %:lle potilaista, mutta jos hoitoa ei annettu, tuberkuloosiin sairastumisen riski oli 2,4 % eli varsin pieni.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan tuberkuloosille altistuneista vain noin kolmasosa saa tartunnan. Tartunnan riskiin vaikuttavat kontaktin läheisyys, altistusaika, altistuneen henkilön mahdolliset puolustuskykyä heikentävät sairaudet tai lääkehoidot ja ilmaan leviävän tuberkuloosibakteerin määrä.
Pienet lapset ovat erityisen alttiita tuberkuloositartunnalle ja tartunnan saadessaan vakaville tautimuodoille. Valtaosalla tuberkuloositartunnan saaneista ei koskaan ilmene oireista tautia. Taudin kehittyessä ensi oireet ilmaantuvat yleensä kahden vuoden kuluessa tartunnasta.
THL:n mukaan tuberkuloosi tapausten vähentämisen kannalta keskeisintä Suomessa on tartuttavien keuhkotuberkuloositapausten varhainen toteaminen ja hoito tartuttavuuden keston vähentämiseksi. Tuberkuloosia ehkäistään myös rokottamalla lapset yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvalla BCG- eli tuberkuloosirokotteella. Tuberkuloosin vähennyttyä on Suomessa siirrytty BCG-rokotusten kohdistamiseen sellaisiin vastasyntyneisiin, joilla on muita suurempi riski sairastua tuberkuloosiin.
Lähde:
Sloot R, Schim van der Loeff MF, Kouw PM, Borgdorff MW. Risk of tuberculosis after recent exposure: a 10-year follow-up study of contacts in Amsterdam. Am J Respir Crit Care Med 2014 (julkaistu verkossa 29.9.2014).
Kirjoittaja:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/2015.
