Furosemidia käytettiin useimmin riippumatta akuutin sydämen vajaatoiminnan taudinkuvasta, ja se oli hoitona usein myös sydänperäisen sokin varhaisvaiheessa. Näin toteaa Tuukka Tarvasmäki väitöskirjassaan.
Akuutin sydämen vajaatoiminnan muiden hoitojen käyttö vaihteli taudinkuvan mukaan. Systolinen verenpaine oli yksi tärkeimmistä hoidon toteutumista ennustavista tekijöistä.
Akuutin sydämen vajaatoiminnan hoito on haastavaa erilaisten taudinkuvien vuoksi: ne ulottuvat korkean verenpaineen aiheuttamasta akuutista sydämen vajaatoiminnasta erittäin huonoennusteiseen sydänperäiseen sokkiin. Akuutin sydämen vajaatoiminnan taustalla on usein sepelvaltimotautikohtaus.
Adrenaliinin käytön turvallisuus kyseenalaista
Nitraattien käyttö vaikutti alimitoitetulta eurooppalaisiin hoitosuosituksiin nähden erityisesti korkean verenpaineen aiheuttamassa akuutissa sydämen vajaatoiminnassa.
Sen sijaan vasopressorien ja inotrooppien käyttö oli melko yleistä muilla kuin sokkipotilailla, ja etenkin akuutissa keuhkopöhössä ja sepelvaltimotautikohtauksen aiheuttamassa akuutissa sydämen vajaatoiminnassa.
Adrenaliinin käytön turvallisuus vaikutti kyseenalaiselta, sillä sen käyttöön liittyi korostunut sydänlihasvaurio ja 90 päivän ylikuolleisuus.
Sepelvaltimotautikohtauksen aiheuttamaan akuuttiin sydämen vajaatoimintaan liittyi vakavampi taudinkuva ja lisääntynyt 30 päivän kuolleisuus verrattuna muiden tekijöiden aiheuttamaan tautiin. Siitä huolimatta sepelvaltimoiden varjoainekuvausten ja verenkierron palauttamiseen tähtäävien toimenpiteiden, pallolaajennuksen ja ohitusleikkauksen, toteutuminen oli suhteellisen vähäistä.
LL Tuukka Tarvasmäen väitöskirja Clinical profiles, pharmacotherapies and prognosis in acute heart failure: Focus on vasoactive medications tarkastetaan 10.11.2017 Helsingin yliopistossa.
Kuva: Panthermedia
Kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Uutinen on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla 8.11.2017.
