Eero Äijälä, 30, sai usein kuulla kuorsaavansa paljon ja kovaäänisesti. Yöllisestä metelistä vitsailtiin kaveriporukassa, eikä kukaan nukkunut mielellään miehen kanssa samassa huoneessa. Tyttöystäväkin käytti nukkuessaan korvatulppia ja oli huomannut, että miehen hengitys katkeili yön aikana erikoisesti.
Äijälä tunsi olonsa usein väsyneeksi, vaikka olisikin nukkunut yli kahdeksan tunnin yöunet. Lisäksi hänen nenänsä oli usein tukossa.
Lopulta Äijälä otti oireensa puheeksi työterveyslääkärillä ja sai lähetteen uniklinikalle. Lääkäri epäili, että Äijälä sairasti uniapneaa.
Uniapnea on yleinen vaiva
Uniapneaa sairastaa Suomessa ainakin 300 000 ihmistä. Sillä tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoksia, jotka johtuvat siitä, että nielun lihakset veltostuvat unen aikana. Veltostumisen takia ylähengitystiet ahtautuvat ja syntyy kuorsausta ja hengityskatkoksia. Katkokset voivat kestää muutamasta sekunnista jopa minuuttiin. Katkoksen lopuksi kuorsaaja korahtaa kovaan ääneen saadakseen happea.
Uniapneaa ei kuitenkaan voida todeta vain vieressä nukkuvan kertoman perusteella. Uneen voi nimittäin kuulua normaalistikin lyhyitä hengityskatkoksia ja niiden määrä, pituus ja vaikutukset ratkaisevat, onko kyseessä uniapnea.
Uniapnean riskitekijöitä ovat ylipaino, rakenteellisesti ahdas nielu, krooninen nenän tukkoisuus, suuret nielurisat ja pieni alaleuka. Sairautta esiintyy sekä naisilla että miehillä, mutta enemmän miehillä. Yleisintä uniapnea on 30–65-vuotiailla, mutta sitä voi sairastaa lapsikin.
Laajaan unitutkimukseen valmistautuminen
Uniapnean dignoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja unitutkimuksen tulokseen. Unitutkimus tehdään yleensä kotona, koska silloin potilaan nukkumisolosuhteet ovat mahdollisimman normaalit. Näin päätettiin tehdä Äijälänkin tapauksessa.
Hän sai kutsun laajaan unitutkimukseen noin kaksi kuukautta työterveyslääkärissä käyntinsä jälkeen. Kutsun mukana tuli valmistautumisohje.
Ensinnäkin klinikalle pitää saapua sellaisilla vaatteilla, joilla voi nukkua seuraavana yönä. Toiseksi Äijälän piti ajaa partansa pois. Hiuksia ei sen sijaan tarvinnut leikata, mutta ne pyydettiin pesemään.
Kutsussa myös huomautettiin, että tutkimuksen valmisteluun pitää varata kaksi tuntia aikaa. Laitteiden kiinnittämisen jälkeen ei saa ajaa autoa tai liikkua julkisilla liikennevälineillä. Myös julkisilla paikoilla liikkumista tulisi välttää, jotta kaikki unta mittaavat anturit pysyisivät paikoillaan. Jos potilaalla ei ole kuskia, hän voi pyytää hoitajalta maksusitoumusta taksimatkaa varten.
Antureita päähän, jalkoihin ja rintakehään
Unitutkimuksen valmistelut tekee unihoitaja. Hän kiinnittää potilaaseen useita antureita ja yhdistää nämä lopuksi johdoilla rintakehälle sijoitettuun unitutkimuslaitteeseen. Samalla hoitaja selittää, mitä kukin anturi mittaa.
Ensimmäiseksi hoitaja kiinnittää anturit Äijälän pohkeisiin. Antureiden tehtävänä on mitata jalkojen liikettä yön aikana. Ne antavat tietoa esimerkiksi siitä, miten paljon henkilö kääntyilee nukkuessaan ja kärsiikö hän levottomista jaloista.
Hoitaja teippaa anturin ihoon kiinni ihoteipillä. Kyseessä ei ole ihme aine, ja joskus voi käydä niin, että anturi irtoaa unen aikana. Tämä ei ole vakavaa, sillä tuloksen saamiseksi riittää, että edes toinen anturi on pysynyt jalassa kiinni. Ennen nukkumaan menoa voi kuitenkin tunnustella, ovatko anturit paikoillaan ja lisätä tarpeen vaatiessa ihoteippiä.
Seuraavaksi Äijälään kiinnitetään sydämen sykettä ja rytmiä mittaavat anturit. Vasemman puoleinen anturi asetetaan kainalon alle ja oikean puoleinen solisluun alle.
Tämän jälkeen mies saa ympärilleen kaksi vyötä, jotka mittaavat hengitystä. Ensimmäinen vyö asetellaan kainaloiden tasolle ja toinen navan tasolle. Ne jäävät paidan päällä ja siksi paidan saa ottaa seuraavan kerran pois vasta aamulla. Hoitaja huomauttaa, että vyöt voivat valua päivän aikana pois paikaltaan ja ne tulisikin asettaa oikeille paikoilleen juuri ennen nukkumaan menoa.
Myös kaulalle teipataan kuorsausta mittaava anturi. Sopivaa paikkaa etsiessään hoitaja pyytää Äijälää imitoimaan kuorsausääntä.
Eniten antureita laitetaan päähän
Tämän jälkeen alkaa pään antureiden valmistelu. Antureita on monta ja hoitaja pyytääkin tässä vaiheessa Äijälää tekemään uneen liittyviä kyselyitä tietokoneella. Samalla hän mittaa miehen päätä, etsii antureille oikeat paikat ja merkitsee kohdat kynällä päänahkaan.
Kun jokaiselle anturille on löytynyt paikka, hoitaja alkaa kiinnittää niitä päähän. Hän poistaa piirtämänsä merkin kuorinta-aineella ja laittaa anturin paikalleen. Tätä toistetaan kunnes kaikki anturit ovat paikallaan.
Anturit kiinnitetään päänahkaan vesiliukoisen tahnan avulla. Tahna jähmettyy parissa tunnissa ja siksi ensimmäisten tuntien aikana pitää varoa, etteivät anturit irtoa. Myös leukaan, poskiin ja silmäkulmaan teipataan antureita. Ne mittaavat leuan ja silmien liikkeitä.
Jos tahna tai ihoteippi aiheuttaa allergisen reaktion, pitää ne ottaa iholta pois välittömästi. Tällainen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä.
Laitteella mitataan mahdollisimman normaalia unta
Kun kaikki anturit ovat paikallaan, ne kiinnitetään johdoilla rintakehän keskelle asetettuun unitutkimuslaitteeseen.
Hoitaja ohjelmoi nauhoituksen aloituskohdan. Sitä varten hänen täytyy tietää, milloin Äijälä aikoo mennä nukkumaan. Nukkumaanmenoajan ei tarvitse olla tarkka, mutta nauhoituksen pitää alkaa ennen nukahtamista. Tällöin tuloksia tulkitseva lääkäri saa tietää, kuinka kauan nukahtamiseen menee aikaa.
Laite aloittaa nauhoituksen automaattisesti ja lopettaa kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua aloittamisesta. Äijälän ei kuitenkaan tarvitse nukkua koko tätä aikaa.
Laitteen tarkoituksena onkin tallentaa mahdollisimman tavallista unta. Äijälän pitäisi mennä nukkumaan ja herätä samoihin aikoihin kuin tavallisesti. Jos potilas käyttää unilääkkeitä, niitä pitäisi käyttää tutkimuksenkin aikana.
Muista happisaturaatio ja happiviikset ennen nukkumaan menoa
Hoitaja näyttää, mihin happisaturaatio ja happiviikset kuuluvat. Nämä kaksi laitetta voi laittaa paikoilleen vasta nukkumaan mennessä.
Happiviiksistä ei tule happea, vaan ne mittaavat, kuinka paljon potilas hengittää yön aikana nenän ja suun kautta. Hoitaja näyttää peilin edessä, miten happiviikset laitetaan kasvoille. Happisaturaatiota mittaava laite kuuluu joko etusormeen, keskisormeen tai nimettömään. Kädellä ei ole väliä.
Lopuksi hoitaja laittaa nauhoituksen hetkeksi päälle ja testaa, toimivatko kaikki anturit, kuten pitääkin. Hoitaja pyytää Äijälää liikuttelemaan silmiään ja päätään, puristelemaan hampaitaan yhteen, hengittämään vuoroin suun ja nenän kautta, pidättämään hengitystään, taivuttelemaan nilkkojaan, nieleskelemään, yskimään ja kuorsaamaan.
Äijälän tapauksessa oli hyvä, että tarkistus tehtiin, koska yksi johto oli irrallaan. Ilman sitä kokeen tulos ei olisi ollut luotettava.
Antureiden irrottaminen vie aikaa
Kun aamu koittaa, voi unitutkimuslaitteen ja anturit irrottaa. Hoitaja kehottaa Äijälää menemään suosiolla suihkuun, kun tutkimuslaite ja vyö ovat pois päältä. Tahna ja teipit nimittäin irtoavat paremmin märältä iholta. Hetkessä sekään ei tapahdu ja siksi aamutoimiin kannattaa varata tavallista enemmän aikaa.
Osa laitteista palautetaan aamulla klinikalle ja osan voi heittää roskiin. Jos ei muista, mikä kuuluu mihinkin, voi kaiken viedä sairaalaan. Liika on parempi kuin liian vähän.
Tulosten saaminen
Äijälän unikoe onnistui hyvin ja hänet pyydettiin kuulemaan tuloksia kaksi viikkoa kokeen tekemisen jälkeen.
Tulokset kertoi uniklinikan lääkäri. Hänen mukaansa Äijälällä oli tutkimusyönä hengityskatkoja selällään nukkuessaan 59 tunnissa ja kyljellään nukkuessaan ei yhtään. Tämä tarkoittaa sitä, että Äijälä sairastaa vaikeaa asentoriippuvaista obstruktiivista uniapneaa. Lievässä uniapneassa hengityskatkoja on 5–15, keskivaikeassa 16–30 tunnissa ja vaikeassa yli 30 tunnissa.
Lääkäri määräsi Äijälän jatkotutkimuksiin. Lisäksi miehen on tarkoitus aloittaa CPAP- eli ylipainehoito. Siinä potilas käyttää öisin maskia, johon ohjataan kevyesti paineistettua huoneilmaa. Laite jättää ilman mentävän kulkuaukon nieluun ja täten estää uniapneakohtaukset.
Hoito kannattaa, sillä hoitamattomana uniapnea voi olla tuhoisa. Se lisää kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin 3-6 kertaisesti ja lisää riskiä 2 tyypin deabetekseen, aivoverenkiertohäiriöön ja keuhkovaltimoverenpainetautiin. Lieväänkin uniapneaan liittyy lisääntynyt verenpaineen riski.
Tutkimusten mukaan uniapnea näyttäisi myös lisäävän vaaraa joutua liikenneonnettomuuksiin, riippumatta siitä tunteeko henkilö olevansa väsynyt vai ei. Äijälää kiellettiinkin ajamasta autolla yli tunnin mittaisia matkoja ilman pysähdyksiä. Kun hän on aloittanut CPAP-hoidon, voi yhtäjaksoisia ajomatkojakin pidentää.
UNIAPNEAN OIREET:
➤ äänekäs, katkeileva kuorsaus
➤ suun kuivuminen ja unenaikaiset hengityskatkokset
➤ heräily tukehtumisen tunteeseen
➤jatkuva päiväaikainen väsymys, joka voi johtaa nukahteluun
➤ aamupäänsärky
➤ kurkun karheus
➤ ärtyisyys
➤ keskittymiskyvyttömyys
➤ keskittymisvaikeudet ja muistamattomuus
➤ mielialahäiriöt, jopa masentuneisuus
➤ tihentynyt yöllinen virtsaamistarve
➤ yöhikoilu
➤ sukupuolivietin aleneminen
➤ unettomuus
Lue lisää uniapneasta ja katso video uniapnean hoidosta.
Lähde:
Terveyskirjasto: Uniapnea ja unenaikaiset hengityskatkot
Hengitysliitto: Uniapnea
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuvat:
Johanna Nykopp
Tarkastanut:
Markku Partinen
professori, unitutkija, neurologian erikoislääkäri
Helsingin uniklinikka
