Uniapneapotilaiden kuolemat tai aivovammat 30 päivän kuluessa leikkauksesta liittyivät tutkimuksessa tilanteisiin, joissa kukaan ei ollut läsnä ja joissa potilaille ei ollut annettu lisähappea, heidän hengitystään ei ollut monitoroitu ja heille oli annettu samanaikaisesti sekä opioideja että sedatiivisia lääkkeitä.
Tutkimusta varten käytiin läpi Yhdysvaltain Society of Anesthesia and Sleep Medicinen rekisteristä tilanteet, jotka johtivat uniapneapotilaan kuolemaan tai aivovammaan 30 vuorokauden kuluessa leikkauksesta. Rekisteristä tunnistettiin vuodesta 1992 alkaen 66 potilasta, joista 43 kuoli tai sai aivovamman ja 23 kohtasi jonkin muun kriittisen komplikaation.
Kuolemaan, aivovammaan tai muuhun kriittiseen komplikaatioon liittyvistä tilanteista 6 tapahtui heräämössä, 9 valvontayksikössä tai teho-osastolla, 37 vuodeosastolla ja 14 kotona. Uniapnea oli diagnosoitu ennen leikkausta 37 potilaalla, ja heistä 24:llä se oli vaikea-asteinen. Leikkausta varten oli annettu yleisanestesia 58 potilaalle, yleisanestesia ja puudutus neljälle ja sedaatio neljälle. Leikkaus oli yleiskirurgiaa 19 potilaalla, ortopedinen toimenpide 16:lla ja korvaan, nenään tai kurkkuun kohdistuva toimenpide 8:lla.
Yhdysvalloissa arvioidaan, että kohtalaisesta tai vaikeasta uniapneasta kärsii 26 % väestöstä, 13 % miehistä ja 6 % naisista. Valtaosa uniapneasta on diagnosoimatonta. Uniapneapotilailla on osoitettu olevan suurentunut riski saada keuhko- ja kardiovaskulaarisia komplikaatioita leikkauksen jälkeen. On myös raportoitu leikkauksen jälkeen opioideja saaneiden uniapneapotilaiden odottamattomia kuolemia ja hapenpuutteeseen liittyviä aivovammoja.
Bolden N, Posner KL, Domino KB ym. Postoperative clinical events associated with obstructive sleep apnea: Results From the Society of Anesthesia and Sleep Medicine Obstructive Sleep Apnea Registry. Anesthesia and Analgesia 2020;131:1032–41.
Ritva Jokela
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 42/2020.
