Liian vähäisen nukkumisen ja toisaalta hyvin pitkien yöunien tiedetään olevan yhteydessä mm. sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen. Huonoon unenlaatuun keski-iässä liittyy myös kognition heikkeneminen. Vähemmän on tutkittu unen pituuden vaikutuksista kognitioon.
Suuressa yhdysvaltalaisessa Nurses’ Health Studyssa tutkittiin hoitajien (n = 15 385) raportoimaa nukkumista vuosina 1986 ja 2000 sekä heidän kognitiotaan, jota selvitettiin validoiduilla puhelinhaastatteluilla kahden vuoden välein vuosina 1995–2001. Keski-iän nukkumiskysely tehtiin keskimäärin 61 vuoden iässä ja kognitiokysely 74 vuoden iässä.
Kun 7–8 tunnin yöunta pidettiin vertailuarvona, sekä lyhyt yöuni (≤ 5 t) että hyvin pitkä yöuni (≥ 9 t) keski-iässä olivat yhteydessä heikentyneeseen kognitioon. Kognitiotesteissä nähtiin käänteisen U:n muotoinen käyrä suhteessa yöunen pituuteen. Yöunen pituus vanhanakin oli vastaavalla tavalla yhteydessä kognitiotestien tuloksiin. Lisäksi naisilla, joiden yöunen pituus muuttui yli 2 tuntia keski-iästä vanhuuteen, oli heikompi kognitio kuin muilla. Niiden kuuden vuoden aikana, joina kognitiotestejä tehtiin, niissä ei nähty merkitseviä muutoksia yöuneen liittyen. Tutkimuksessa ei selvitetty tutkittavien unen laatua.
Lähde:
Devore EE ym. Sleep duration in midlife and later life in relation to cognition. J Am Geriatr Soc 2014;62:1073–81.
Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva:
Panthermedia
