Vulvodynia on ulkosynnytinten kipuoireyhtymä, jonka tunnistaminen kangertelee yhä. Taudinkuva vaihtelee kosketusarkuutta aiheuttavasta vestibuliitista hermokiputyyppiseen vulvodyniaan.
Parhaimmillaan vulvodynian hoidot ovat nykyisin niin tehokkaita, että potilas saattaa parantua täysin oireettomaksi. Hoidossa on silti paljon haasteita.
Hoitopolku on monivaiheinen ja vaatii kärsivällisyyttä sekä potilaalta että lääkäriltä. Oireyhtymän syytä ei tunneta.
– Selityksiä vulvodynialle on haettu niin tulehdustekijöistä, hormonitoiminnasta kuin immuunijärjestelmästä. Tällä hetkellä maailmalla ollaan erityisen kiinnostuneita kivun kokemisen perinnöllisistä erityispiirteistä. Yhtä syytä tuskin löytynee, koska eri hoidotkin tehoavat eri tavoin eri potilailla, toteaa erikoislääkäri Päivi Tommola.
– Vulvodynia-diagnoosi on monille helpotus vuosikausien epämääräisten oireiden jälkeen. Diagnoosi voi olla myös järkyttävä, jopa ahdistusta tuottava tieto omaa kehoa kohdanneesta taudista, vulvodyniasta väitöskirjaa valmisteleva Tommola kuvailee.
HYKS:n Naistenklinikalla vulvodyniaa on tutkittu ja hoidettu pisimpään Suomessa. Tommolan tutkimusten mukaan parhaimmat tulokset on saatu moniammatillisessa tiimissä ja tietyn hoitoprotokollan mukaan.
– Olemme havainneet, että konservatiivisen hoidon keinot, kuten fysioterapia ja lääkehoidot kannattaa kokeilla ensin. E-pillerit laitetaan tauolle. Kipeän limakalvon poistavaan leikkaushoitoon eli vestibulektomiaan voidaan päätyä, jos muu ei auta.
Tommolan mukaan konservatiivinen hoito yhdistettynä leikkaushoitoon lievittää oireita yhdeksällä potilaalla kymmenestä. Täysin kivuttomaksi päätyy useampi kuin joka kolmas potilas.
HUS:n vulvapoliklinikasta on otettu mallia muihin yliopistosairaaloihin.
– Erikoisosaamisen soisi säilyvän ja lisääntyvän. Potilaat joutuvat kipuilemaan yhä liian pitkään, ja pahimmillaan heistä voi tulla terveyspalvelujen suurkuluttajia, pahoittelee Tommola.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 7/13.
