Tyytymättömyys elämään, vakava masennus ja masennuslääkkeiden käyttö ovat yhteydessä alempaan luuntiheyteen ja luuntiheyden heikkenemiseen, osoittaa proviisori Päivi Rauman väitöstutkimus.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on peräisin kahdesta laajasta seurantatutkimuksesta: Kuopion Osteoporoosin vaaratekijät ja ehkäisy -tutkimuksesta (OSTPRE) vaihdevuosi-iän ylittäneille naisille sekä Australian Geelongin Osteoporoositutkimuksesta (GOS), jossa mukana oli miesväestöä. Luuntiheysmittaukset suoritettiin molemmissa tutkimuksissa.
Elämäntyytyväisyyden vaikutusta luuhun selvitettiin sekä poikkileikkaustutkimuksella että kymmenen vuoden pitkittäistutkimuksella, johon osallistui yli tuhat naista. Masennuslääkkeiden vaikutuksia luuhun selvitettiin viiden vuoden seurantatutkimuksella ja siihen osallistui lähes 2 000 naista. Lisäksi tutkittiin psyyken- ja masennuslääkkeiden käytön ilmoittamista verraten sitä apteekista ostettuihin lääkkeisiin. Miehistä vajaa tuhat oli mukana tutkimuksissa, joissa selvitettiin vakavan masennuksen jaksojen ja masennuslääkkeen käytön vaikutusta luuhun poikkileikkaustutkimuksina.
Elämäntyytyväisyys ja sen paraneminen vähensivät luukatoa vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla, kun taas sairaalahoidot masennuksen vuoksi lisäsivät luukatoa. Samalla tavoin toistuvat vakavat masennusjaksot olivat yhteydessä alempaan ranteen ja koko kehon luuntiheyteen miehillä.
Lisääntynyttä luukatoa oli havaittavissa naisilla, jotka käyttivät trisyklisiä masennuslääkkeitä sekä serotoniinin takaisinoton estäjiä. Lisäksi lisääntynyttä luukatoa havaittiin myös muiden masennuslääkkeiden ali- ja normaalipainoisilla käyttäjillä, joilla paino oli pudonnut jakson aikana. Miehillä masennuslääkkeiden käytön havaittiin olevan yhteydessä alempaan luuntiheyteen ja ultraäänellä mitattuihin luuarvoihin ainoastaan niillä henkilöillä, jotka eivät olleet ylipainoisia.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että tutkittavan oma ilmoitus psyykenlääkkeiden käytöstä on riittävän luotettava ainoastaan kun kyseessä on säännöllinen käyttö. Rekisteriaineisto on parempi valinta, kun lääkkeen käyttö on epäsäännöllistä tai kun kyseessä ei ole vakava sairaus.
Tulosten pohjalta sekä vakava masennus että lievemmät oireet, kuten tyytymättömyys elämään näyttäisivät olevan haitallisia luun terveydelle. Lisäksi osteoporoosin riski tulee ottaa huomioon masennuslääkkeitä määrätessä. Masennuksen ehkäiseminen, sen havaitseminen ja riittävä lääkehoito ovat tärkeitä myös alentuneen luuntiheyden ehkäisemiseksi sekä miehillä että naisilla.
Proviisori Päivi Rauman väitöskirja Associations between life satisfaction, depression, antidepressant use, and bone (Elämäntyytyväisyyden, masennuksen ja masennuslääkkeiden käytön yhteys luustoon) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.
Lue myös:
Masennuksen, mielialalääkkeiden ja osteoporoosin yhteydet
Osteoporoosin hoitoon uusia ohjeita
Lähde:
Itä-Suomen yliopisto
Kuva:
Panthermedia
