Työssä uupuvat naiset vastustivat tietoisesti työstä johtuvan uupumisen tulkitsemista yksilölliseksi terveysongelmaksi. Tämä on Sanna Rikalan väitöstutkimuksen keskeinen löydös.
Sanna Rikala toteaa, että naiset pyrkivät vaikuttamaan aktiivisesti työoloissa ilmeneviin ongelmiin ja välttämään sairauslomaa mahdollisimman pitkään. Mikäli sairauslomalle jääminen oli ainut toimintavaihtoehto vaikeassa työtilanteessa, naiset jatkoivat mieluummin työssä sinnittelyä, jolloin uupumus- ja masennusoireet vaikeutuivat entisestään.
Masennusdiagnoosin saaminen oli työssä uupuneille ristiriitaista: yhtäältä diagnoosi helpotti tilanteesta koettua syyllisyyttä ja mahdollisti irtioton kuluttavasta työtilanteesta. Toisaalta työpaineista ja kiireestä johtuvan uupumisen tulkitseminen yksilölliseksi sairaudeksi oli ristiriidassa uupuneiden omien käsitysten kanssa.
Rikalan mukaan naiset eivät palaneet loppuun yksinkertaisesti työn vaatimusten kasvaessa, vaan myös käydessään kamppailua tilanteen saamasta tulkinnasta. Masennusdiagnoosiin liittyvien ristiriitojen käsittelyn aiheuttama ”sosiaalinen kipu” näyttäytyi yhtä merkittävänä kärsimyksen lähteenä kuin kiire ja työpaineet.
Tutkimus hahmottaa työelämässä esiin nousseen uupumus- ja masennusoireilun osaksi kehityssuuntaa, jossa yhteiskunnallisia ongelmia on ryhdytty käsittelemään lääketieteellisessä kehyksessä. Sanna Rikala pohtii, mitä oikeastaan tapahtuu prosesseissa, joissa työelämässä koetut ongelmat muotoutuvat vähitellen yksilölliseksi terveysongelmaksi, joka usein diagnosoidaan masennukseksi.
Tutkimus pohjautuu työuupuneiden ja masennuksen perusteella sairauslomalla olleiden naisten kirjoituksiin ja haastatteluihin.
YTM Sanna Rikalan väitöstutkimus Työssä uupuvat naiset ja masennus (Women’s work-related burnout and depression) tarkastetaan 25.10.2013 Tampereen yliopistossa.
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
