– Halusin lääkäriksi jo lapsena. Muistan kun jo ihan pienenä "hoidin" muita lapsia ja isovanhempiani.
– Lääkäriksi opiskelin Kiovan Bogomoletsin yliopistossa. Sitä ennen olin käynyt terveydenhoitoon painottuvan lyseon.
– Ensin minusta tuli perhelääkäri. Sitten erikoistuin kardiologiaan.
Zaderey kertoo työskentelevänsä useammalla yksityisellä klinikalla ja ansaitsevansa noin 500 euroa kuukaudessa.
– Nyt, sodan takia, minun on täytynyt toimia kaiken tämän lisäksi psykologinakin.
Näin kertoo urakehityksestään kiovalainen lääkäri Iryna Zaderey. Hän pitää työstään. mutta sota on tehnyt siitä erittäin raskasta. Työpäivät venyvät ja potilaita on paljon. Silti hän sanoo yhä olevansa unelma-ammatissaan.
– En kadu ammatinvalintaani. Enkä ole koskaan katunut.
Sydän- ja verisuonitautehin kuollaan paljon
Iryna Zadereylla riitti kardiologina töitä jo ennen sotaa.
– Valitettavasti meillä monella on huonot elintavat. Syödään rasvaisia ruokia, ei liikuta, tupakoidaan, ja varsinkin miehet käyttävät aivan liikaa alkoholia.
– Niinpä monet kuolevat jo viisikymppisinä sydän- ja verisuonisairauksiin.
– Työssäni yritän tähdentää potilaille terveiden elintapojen merkitystä, mutta aina ei viesti valitettavasti mene perille.
Zaderey antaa kuitenkin synninpäästön kuuluisalle ukrainalaiselle perinneruualle "salolle" eli sianihralle. Se ei hänen mielestään ole syypää sydänsairauksiin.
Sota on tuonut omat lisämausteensa ukrainalaisten terveystilanteeseen:
– Sodan aikana moni kärsii stressistä ja masennuksesta, jotka ovat suoraan yhteydessä kardiologisiin sairauksiin. Minulta ei potilaita todellakaan puutu.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, käytiin aluksi lyhyen aikaa taisteluja jopa pääkaupungissa Kiovassa.
– Minun kotitaloni edessä paloi venäläinen panssaroitu miehistönkuljetusauto, jonka meidän sotilaamme tuhosivat. Katselimme sitä asuntomme ikkunasta.
Aluksi Zaderey muutti perheineen tuttavien luokse maaseudulle. Tuttavien omakotitalossa oli betoninen kellari, joka saattoi toimia pommisuojana.
– Myöhemmin palasimme Kiovaan. Maaseudulla oli rauhattomampaa kuin Kiovassa, jota sentään suojasi vahva ilmapuolustus.
Kurssikaverit Saksassa
Jo ennen sotaa monet ukrainalaiset lääkärit lähtivät ulkomaille parempien ansioiden perässä. Sodan aikana lääkärien maastamuutto on yhä voimistunut. Kun vielä monet lääkärit ovat saaneet komennuksen rintamalle, vallitsee Ukrainassa suorastaan katastrofaalinen pula lääkäreistä.
– Minun yliopistonaikaisista kurssikavereistani puolet on muuttanut Saksaan. Siellä he pääsevät hyville, monen tuhannen euron ansioille, Zaderey tietää.
– Moni on muuttanut myös maan sisällä, läntiseen Ukrainaan. Sieltä he hoitavat esimerkiksi pääkaupungin Kiovan potilaita etäyhteyksien välityksellä.
– Kun on jatkuvasti ilmahälytyksiä ja kun tämän tästä uutisoidaan iskuista siviilikohteisiin, on se omiaan herättämään pelkoa ja henkistä pahoinvointia.
Ukrainassa lääkärien palkat ovat vaatimattomat. Zaderey kertoo työskentelevänsä useammalla yksityisellä klinikalla ja ansaitsevansa noin 500 euroa kuukaudessa. Julkisen puolen lääkärit saavat tätäkin vähemmän, keskimäärin noin 400 euroa kuukaudessa. Ei siis ihme, että moni lääkäri on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut esimerkiksi juuri Saksaan, jossa palkat ovat ainakin kymmenkertaiset.
Iryna Zadereyn aviomies Pavlo työskentelee kirurgina ja opettaa yliopistossa. Perheeseen kuuluu lisäksi kaksi lasta, 14-vuotias poika ja 9-vuotias tytär. Zadereyt asuvat Kiovan keskustassa neljän huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa.
Zaderey kertoo, että lääkäriperhe tulee taloudellisesti toimeen, mutta mihinkään etelänlomiin ei ole varaa. Eikä sodan aikana oikein mahdollisuuksiakaan.
– Ennen sotaa palkanmaksu oli säännöllistä, mutta nyt se joskus viivästyy. Valtiolta kuluu paljon rahaa maanpuolustukseen.
– Kun sota alkoi, oli liikkuminen kaupungilla vaarallista. Siksi monet lääkärit yöpyivät sairaaloissa ja poliklinikoilla. Nykyään voi kaupungilla yleensä taas kulkea, vaikka ilmahälytyksiä tuleekin tämän tästä.
Pitää toimia psykologinakin
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut ihmishenkien menetyksiin. Siviilejäkin on kuollut ja haavoittunut. Monet niistäkin, jotka eivät ole fyysisesti kärsineet, ovat joutuneet henkisesti lujille.
– Kun on jatkuvasti ilmahälytyksiä ja kun tämän tästä uutisoidaan iskuista siviilikohteisiin, on se omiaan herättämään pelkoa ja henkistä pahoinvointia. Se näkyy lääkärin työssä.
– Olen yrittänyt parhaani mukaan hoitaa potilaitten stressiä ja masennusta.
Iryna Zaderey ottaa vastaan potilaita yleensä kello 9:n ja 15:n välisenä aikana. Sen jälkeen on vielä kirjallisia ja hallintotehtäviä niin, että työpäivä päättyy usein vasta kelo 18–19.
– Lapseni ovat onneksi sopeutuneet poikkeuksellisiin oloihin aika hyvin. He ymmärtävät täysin, mistä sodassa on kysymys, mutta he eivät onneksi ole kärsineet pelkotiloista tai painajaisista.
Zadereylle itselleen työ on parasta psykologista lääkettä:
– Olen hyvin omistautunut työlleni. Niinpä kun hoidan potilaita, unohdan sodan kauhut ja keskityn työhöni.
Sodan lopputuloksesta Zadereyllä on optimistinen käsitys:
– Kyllä me tämän voitamme. Mutta valitettavasti se vaatii meiltä vielä paljon. Helppoa ei tule olemaan.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
