Lääketieteen lisensiaatti Mika Niemeläinen arvioi väitöstutkimuksessaan nykyisten polven tekonivelleikkausten yleisyyttä, eri kiinnitysmenetelmien kestävyyttä ja näiden leikkausten vaikuttavuutta työikäisillä potilailla.
Tutkimuksessa selvitettiin polven tekonivelleikkausten ilmaantuvuutta eri ikäryhmissä Pohjoismaissa 344 695 potilaan pohjoismaisen yhteisrekisterin aineiston perusteella. Aineiston mukaan polven tekonivelleikkausten suhteellinen ilmaantuvuus lisääntyi Pohjoismaissa alle 65-vuotiaiden keskuudessa 1997–2012 vanhempiin ikäryhmiin verrattuna.
Leikkausten ilmaantuvuus oli Suomessa selvästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Siihen liittyy väitöstutkimuksen mukaan hoitokulttuurien erot ja tekonivelleikkausten saatavuuserot maiden välillä.
Tutkimus paljasti myös, että ilmaantuvuus oli naisilla suurempaa kuin miehillä kaikissa vertailun maissa.
Kiinnitysmenetelmät tehokkaita
Polven tekonivel kiinnittyy luuhun joko luusementillä tai biologisesti, ilman sementtiä.
Niemeläinen selvitti väitöstutkimuksen osatyössä, onko kiinnitysmenetelmällä vaikutusta tekonivelen pysyvyyteen 115 177 potilaan aineistosta. Selvisi, että kaikilla kiinnitysmenetelmillä saavutettiin yli 90 prosentin kymmenvuotispysyvyys, joka on erinomainen.
– Huolimatta muiden kiinnitysmenetelmien hyvistä tuloksista, sementtikiinnitteistä polven tekoniveltä voidaan tutkimuksen perusteella pitää kultaisena standardina työikäisillä potilailla johtuen sen hyvistä seurantatuloksista, edullisimmasta hinnasta ja sen käytettävyydestä kaikissa potilasryhmissä, Niemeläinen toteaa tiedotteessa.
Toimintakyky parantui
Aiempien tutkimusten perusteella 11–25 potilaista on ollut tyytymättömiä polven tekonivelleikkauksen lopputuloksesta.
Niemeläinen selvitti 250 työikäisen potilaan toimintakyvyn paranemista oirekyselyin ja tyytyväisyys- ja kipumittareilla kahden vuoden seurannassa.
Kaikilla mittareilla todettiin merkittävä paraneminen sekä fyysisessä että psyykkisessä toimintakyvyssä. Toimintakyky lisääntyi eniten ensimmäisen vuoden aikana, mutta jonkin verran paranemisesta tapahtui aina kahteen vuoteen saakka. Siksi leikkauksen jälkeen tarvitaan Niemeläisen mukaan vähintään vuoden seuranta-aika, jotta lopputulosta pystytään lopullisesti arvioimaan.
– Käytännössä tämä täytyy huomioida esimerkiksi työhön palaamisessa, missä tarvitaan joustavuutta ensimmäisen vuoden aikana leikkauksen jälkeen erityisesti, mikäli työ on fyysistä, Niemeläinen sanoo.
Täysi oireettomuus oli harvinaista vielä senkin jälkeen, kun leikkauksesta oli kulunut kaksi vuotta. Esimerkiksi lonkan tekonivelleikkauksessa parhaimmillaan lonkan tekonivel on täysin oireeton alkuvaiheen toipumisen jälkeen. Tästä huolimatta 96 prosenttia polven tekonivelleikkaus potilaista ilmoitti tulevansa leikkaukseen tarvittaessa uudestaan, joka heijastaa toimintakyvyn paranemista.
Tyytymättömämpiä olivat potilaat, joiden radiologinen nivelrikko oli ennen leikkausta lievempi kuin potilaat, joiden nivelrikko luokiteltiin pitkälle edenneeksi.
– Väitöskirjan perusteella voidaankin todeta, että polven tekonivelleikkauksella saavutetaan merkittävä kivun lievitys ja toimintakyvyn parantuminen työikäisillä potilailla ja tekonivelen pysyvyys on hyvällä tasolla, Niemeläinen sanoo.
Niemeläisen mukaan on huomioitava että pienelle osalle potilaista voi jäädä kipuja että toimintakyvyn rajoitteita.
– Potilaalle tulisikin ennen leikkauspäätöstä luoda realistinen kuva leikkauksella saavutettavissa olevasta lopputuloksesta.
Tekonivelkirurgina työskentelevä LL Mikä Niemeläinen työskentelee Tekonivelsairaalassa Coxassa Tampereella. Väitöstutkimus "Outcome of contemporary knee arthroplasty in terms of survivorship and patient reported outcome measures with special reference to patients less than 65 years of age" tarkastetaan Tampereen yliopistossa perjantaina 7. helmikuuta klo 12.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
