Laajassa terveydenhuollon tietokantojen data-analyysiin perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin 23 perinteisen tulehduskipulääkkeen ja neljän koksibin käytön yhteyttä siihen, että potilas joutui sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan vuoksi.
Tutkimuksessa todettiin, että näiden lääkkeiden käyttö oli yhteydessä suurentuneeseen sydämen vajaatoiminnan riskiin. Riski havaittiin tilanteissa, joissa potilas käytti lääkettä parhaillaan. Aiemmalla käytöllä ei havaittu yhteyttä sydämen vajaatoimintaan. Lääkkeitä parhaillaan käyttävien riski joutua sairaalaan sydämen vajaatoiminnan vuoksi oli 19 prosenttia suurempi kuin niillä, jotka olivat käyttäneet tulehduskipulääkkeitä aiemmin (yli 183 päivää sitten). Tutkimuksessa huomioitiin reseptillä määrätyt tulehduskipulääkkeet.
Eri lääkkeillä oli eroja. Merkitsevä yhteys havaittiin seitsemän perinteisen tulehduskipulääkkeen ja kahden koksibin kohdalla. Nämä lääkkeet olivat diklofenaakki, ibuprofeeni, indometasiini, ketorolaakki, naprokseeni, nimesulidi, piroksikaami, etorikoksibi ja rofekoksibi.
Useimmilla lääkkeillä riski kasvoi lääkeannoksen suurenemisen myötä. Diklofenaakin, etorikoksibin, indometasiinin, piroksikaamin ja rofekoksibin kohdalla riski tuplaantui, kun lääkeannokset olivat suuria.
Poikkeuksen muodosti selekoksibi, jonka käytön ei havaittu lisäävän sydämen vajaatoiminnan riskiä.
Mikään lääke ei saanut puhtaita papereita
Koulutusylilääkäri Arja Helin-Salmivaara toteaa, että selekoksibia koskevista tuloksista ei voi päätellä, että se olisi turvallinen sydänpotilaille.
– Mikään tutkituista lääkkeistä ei saanut puhtaita papereita.
Tutkimuksessa yhdisteltiin tietoja neljästä Euroopan maasta: Alankomaista, Italiasta, Saksasta ja Britanniasta. Helin-Salmivaara toteaa, että tässä tutkimuksessa on havaintotutkimusten tapaan paljon mahdollisia virhelähteitä.
– Olennaista kuitenkin on, että tutkimus vahvistaa tähänastista tietoa ja suosituksia, joiden mukaan tulehduskipulääkkeet eivät sovi sydänpotilaille eivätkä henkilöille, joilla on sydänsairauksien riskitekijöitä.
Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
