Tutkimusideat syntyvät joskus epätavallisia reittejä pitkin.
Diabetes- ja rasvamaksatutkimuksestaan tunnettu sisätautiopin professori Hannele Yki-Järvinen Helsingin yliopistosta sai idean tutkia hulavanteen pyörityksen vaikutuksia fysioterapeutti Adèle Saloselta, joka oli saanut hyvää palautetta hulavanteen käyttäjältä.
– Ajattelin, että miksei välillä voisi tehdä jotain erilaista. Olisi motivoivaa tutkia jotain, josta voisi olla apua keskivartalolihavuuteen, Yki-Järvinen sanoo.
Toisinaan Yki-Järvinen sai kuulla hymähteleviä kommentteja tutkimusaiheesta jopa omalta ryhmältään. Hän itse kuitenkin uskoi aiheeseen.
Kannustavaa oli, että tunnettu yhdysvaltalainen liikuntaepidemiologi professori Andrea Kriska innostui aiheesta ja oli mukana tutkimustulosten analysoinnissa. Myös liikunnasta innostuneen LL Mari Lahelman panos tutkimuksen raportoinnissa oli keskeinen.
Tutkimuksessa painollisen hulavanteen pyöritystä verrattiin kävelyyn, joka on vanhastaan ollut mukana liikuntasuosituksissa. Yki-Järvinen arvelee, että hulavanteen käytöstä on helpompi innostua kuin kävelystä.
– Menepä syyspimeällä liukkaalla kävelemään viisi kertaa viikossa 30 minuuttia! Jos ei ole koiraa, ei se kovin monelta onnistu. Kaikki kunnia kävelylle, mutta vaihtoehtoisiakin liikuntatapoja voi tutkailla.
Pyöritys pienentää vyötärönympärystä
Nyt kummastelijat ovat vaienneet. Tutkimustulokset julkaistiin kesäkuussa Euroopan Lihavuustutkimusyhdistyksen Obesity Facts -lehdessä, minkä jälkeen siitä kerrottiin useissa suomalaismedioissa. Tutkimuksessa 55 ylipainoista henkilöä satunnaistettiin ensin kuudeksi viikoksi joko pyörittämään 1,5 kg:n painoista hulavannetta tai kävelemään 1 000 ylimääräistä askelta päivässä. Hulavanteen pyörityksen ja kävelyn aiheuttama lisäenergiankulutus olivat samanlaiset. Tämän jälkeen ryhmät vaihtoivat liikuntalajia seuraaviksi kuudeksi viikoksi. Kehon koostumus ja joukko aineenvaihduntaa kuvaavia laboratorioarvoja mitattiin kokeen alussa ja liikuntajaksojen lopussa.
Päivittäinen 13 minuutin pyöritys pienensi vyötärönympärystä keskimäärin kolme senttimetriä. DEXA-laitteella mitattu keskivartalon rasvamäärä pieneni ja lihasmassa kasvoi merkittävästi. Kävelyryhmällä näitä muutoksia ei havaittu. Molemmat liikuntatavat vaikuttivat edullisesti veren rasva-arvoihin, hulavanteen pyöritys hieman huonoa LDL-kolesterolia vähentäen ja kävely hieman hyvää HDL-kolesterolia lisäten. Hulavanteen pyöritys siis muistutti enemmän kuntosaliliikunnan kuin aerobisen liikunnan lipidivaikutuksia. Osallistujien paino laski molemmissa ryhmissä samalla tavalla ja noin puoli kiloa.
Uusi tutkimus suunnitteilla
Syntyi uusi liikuntabuumi, joka yhä vain jatkuu. Vannekauppiaiden arvioiden mukaan Suomessa on myyty jopa 100 000 painollista hulavannetta. Yki-Järvisen mukaan myös miehet ovat innostuneet hulaamaan. WhatsApp-ryhmät ovat olleet hauska tapa raportoida kokemuksia, kuten alkuvaiheen pinnallisia mustelmia, ja sitouttaa jatkamaan.
– Vyötärölihavilla on nyt oma laji, jossa pehmusteet on omasta takaa, Yki-Järvinen sanoo.
Nyt tutkimusryhmä on hakenut rahoitusta tutkimuksen jatkamiseksi. Tavoitteena on muun muassa tutkia, sitoutuvatko ihmiset pitkällä aikavälillä paremmin hulavanteen pyörittämiseen kuin kävelyyn. Toiveena on myös selvittää aineenvaihduntavaikutuksia esimerkiksi maksan rasvoittumiseen.
Hannele Yki-Järvinen on ottanut painollisen hulavanteen myös omaan arkeensa. Iltauutisten katsominen on sidottu yhteen hulavanteen pyörittämisen kanssa.
– Ei yhtä ilman toista, hän sanoo.
