Helsingin yliopistossa on käynnistynyt tutkimus, jossa selvitetään ilokaasun ja nopeavaikutteisten masennushoitojen vaikutusmekanismeja.
Tutkimuksissa on havaittu, että ilokaasu käynnistää aivoissa samanlaisia neurokemiallisia muutoksia kuin ketamiini. Hoidon teho on kuitenkin lyhytaikainen ja yksilöllinen.
Vaikutuksen mekanismin selvittäminen voi auttaa kehittämään hoitoja, joista potilas saa pitkäaikaisempaa apua.
Akatemiatutkija Tomi Rantamäen mukaan masennushoidot on löydetty pääasiassa sattumalta, ja niiden vaikutusten mekanismit ovat yhä osin epäselviä.
– Tutkimusryhmäni lähtee siitä, että ei ole olemassa täysin erilaisia mekanistisia tapoja vaikuttaa aivoihin ja lievittää masennusta, vaan että siellä on yhteinen nimittäjä. Hoitojen tehon epästabiilius voi liittyä siihen, että hoidon lisäksi tarvitaan jotakin aivojen kannalta toiminnallista.
Rantamäki ei uskalla arvioida, saadaanko ilokaasusta uusi masennuslääke ja milloin. Kaksivuotisessa hankkeessa keskitytään vaikutusmekanismeihin ja hoidon validointiin, ei vielä varsinaiseen kliiniseen tutkimukseen.
– Se mitä ilokaasututkimuksessa löydetään, voidaan todennäköisesti hyödyntää muidenkin masennushoitojen osalta, hän sanoo.
Räätälöityä hoitoa
Rantamäki toteaa, että aivojen lääkehoito on erilaista kuin esimerkiksi sydämen. Aivosairauksissa pitäisi ajatella sitä, miten aivot reagoivat johonkin eikä sitä, miten aine aiheuttaa aivoissa jotakin.
Rantamäen tutkimusryhmä pyrkii selvittämään keinoja arvioida, milloin masennushoito toimii tietyllä potilaalla tietyllä tavalla. Toistaiseksi ei ole biologisia mittareita, joilla valita potilaalle juuri hänelle sopivinta hoitoa.
Tutkimusryhmä tekee kansainvälistä yhteistyötä. Hanke sai kesällä Tekesiltä puolen miljoonan euron rahoituksen, ja sitä tukee myös Suomen Akatemia.
Kirjoittaja
Miia Soininen
toimittaja
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 39/16
