Jyväskylän yliopistossa on selvitetty, miten geeniperimä ja aikuisiän liikunta-aktiivisuus vaikuttavat elinikään. Kysymyksessä on liikuntabiologian ja terveystieteiden laitosten yhteistutkimus, jota johtavat professorit Heikki Kainulainen ja Urho Kujala.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että aktiivisesti liikkuvat ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään verrattuna vähän liikkuviin. Liikkumisen määrä ja kiinnostus liikkua vapaa-ajalla kuitenkin vaihtelee yksilöiden välillä suuresti, osaksi perinnöllisistä syistä.
Koe-eläinten avulla synnynnäinen suorituskyky selville
Tutkijat selvittivät koe-eläinten avulla synnynnäistä suoristuskykyä, johon fyysinen harjoittelu ei vaikuttanut.
Michiganin yliopistossa on kehitetty tähän tarkoitukseen kaksi eri rottalinjaa, jotka eroavat perinnölliseltä juoksukyvyltään: HCR (high-capacity runner) ja LCR (low-capacity runner). HCR-rotilla on hyvä aerobinen kestävyys, ne ovat fyysisesti aktiivisia, terveitä ja elävät selvästi pidempään verrattuna LCR-rottiin.
Tässä tutkimuksessa molemmista rottalinjoista muodostettiin kaksi ryhmää, joista toisilla oli mahdollisuus vapaaehtoiseen juoksuharjoitteluun juoksupyörässä. Toiset puolestaan elivät tavallisissa rottahäkeissä.
Lisäksi tutkimuksessa seurattiin samaa sukupuolta olevia identtisiä ja epäidenttisiä kaksospareja, jotka erosivat toisistaan liikuntatottumuksiltaan. Seurantatutkimuksessa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden ja eliniän yhteyttä keräämällä tulokset kaksosten kuolleisuudesta 23 vuoden ajalta.
Samat geenit vaikuttavat ikään ja liikuntamäärään
Tutkimuksessa havaittiin, että samat geneettiset tekijät vaikuttavat liikunnan määrään, aerobiseen kestävyyteen ja elinikään.
Kuten aiemmissa tutkimuksissa oli havaittu, koe-eläinten aerobinen kestävyys nuorella iällä ennusti elinikää hyvin. Koe-eläimillä juoksuharjoittelu myös nosti aerobista kestävyyttä molemmilla rottalinjoilla ja paransi sokeriaineenvaihduntaa huonon suorituskyvyn rotilla.
Aikuisiässä aloitettu liikunta ei kuitenkaan lisännyt koe-eläinten elinikää. Koe-eläimet, joille oli annettu mahdollisuus juosta vapaaehtoisesti juoksupyörässä aikuisiästä asti elivät itse asiassa noin 16 prosenttia lyhemmän aikaa kuin vastaavat normaalissa häkissä eläneet koe-eläimet.
Korkea liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pitkään elinikään kun tarkasteltiin geeniperimältään eroavia, epäidenttisiä kaksospareja. Tarkasteltaessa identtisiä kaksosia, joilla geeniperimä on sama, tätä eroa ei nähty.
Tutkijoiden mukaan näyttäisi siltä, että aiemmissa tutkimuksissa havaittu yhteys korkean liikunta-aktiivisuuden ja pitkän eliniän välillä johtuu osin siitä, että samat geenit vaikuttavat sekä yksilön aerobiseen kestävyyteen, halukkuuteen liikkua ja elinikään.
Tutkijat toivovat, että jatkossa selvitettäisiin, voiko nuorena aloitettu liikunta vaikuttaa myönteisesti elinikään.
Lähde:
Jyväskylän yliopisto
Physical activity in adulthood: genes and mortality, Sira Karvinen, Katja Waller, Mika Silvennoinen, Lauren G. Koch, Steven L. Britton, Jaakko Kaprio, Heikki Kainulainen & Urho M. Kujala. Scientific Reports 5, Article number: 18259 (2015)
Kuva:
Panthermedia
