Neurokirurgisten hoitojen arvioinnissa käytössä oleva mRS-luokitus ei oikeasti mittaa sitä mitä oletetaan, ja aiemmat hoitotulokset olisi syytä arvioida uudelleen.
Näin todetaan HYKS:n neurokirurgian klinikassa tehdyssä tutkimuksessa.
Modified Rankin Scale- eli mRS-luokitus on yleisin neurokirurgisten hoitojen vaikuttavuuden arvioinnissa käytetty luokitus. Se on alunperin luotu aivohalvauspotilaiden toipumisen seurantaan.
HYKS:n lääkärit tutkivat ensimmäistä kertaa, voidaanko luokituksella mitata aivoleikkauksien hoidon tuloksia. Tutkimus on valikoimaton seurantatutkimus sairaalassa reilun vuoden aikana leikatuista aivoleikkauspotilasta.
Tulosten mukaan 24 prosentilla potilaista, joilla toimenpide sujui normaalisti eikä haittatapahtumia ollut, mRS-luokka oli 30 päivän kuluttua toimenpiteestä kuitenkin huonompi kuin ennen leikkausta. Eli mRS:n mukaan toimintakyky laski, vaikka hoito sujui laadukkaasti ja komplikaatioitta.
Toisaalta 28 prosentilla potilaista, joilla oli leikkauksen jälkeen ollut merkittäviä komplikaatioita, mRS-luokka oli kotiutumisvaiheessa sama tai parempi kuin ennen leikkausta. Eli vaikka hoito ei ollut laadukasta ja turvallista, mRS ei tätä osoittanut.
Tutkijat hämmästyivät
Vastuututkija Elina Reposen mukaan tutkijat olivat hämmästyneitä huomatessaan, että mRS -luokitus soveltuu erittäin huonosti neurokirurgisen hoidon laadun sekä komplikaatioiden arviointiin ja raportointiin.
– Tulosten valossa pitäisi kenties arvioida uudestaan niitä aikaisempia tutkimuksia, joissa mRS-luokitusta on käytetty hoitotulosten mittaamiseen ja jopa eri hoitomuotojen vertailuun. Joka tapauksessa muutoksia tutkimustulosten raportoinnissa on varmasti luvassa, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, LT Reponen kertoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Neurokirurgi, dosentti Miikka Korja tutkijaryhmästä toteaa, että neurokirurgit tekevät harvoin laajoja tutkimuksia, koska työpäivät ovat kiireisiä ja tutkimukseen on vähän aikaa.
– Monia neurokirurgiaan liittyviä tutkimuksia johtavatkin neurologit ja radiologit, jotka käyttävät ymmärrettävästi omilla aloillaan hyväksi todettuja tutkimusmenetelmiä ja mittareita. Neurokirurgien olisi kuitenkin hyvä havahtua miettimään, pitäisikö heidän itsekin olla mukana kehittämässä oman työnsä tulosten mittaamista eikä ulkoistaa tehtävää niille, jotka tuntevat alaa huonommin, hän sanoo.
Tutkimus julkaistiin World Neurosurgery -lehdessä.
Miia Soininen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
