Tutkimus: 5 prosenttia kotona hoidetuista keuhkokuumepotilaista kuolemanvaarassa

Tavallisen hyväkuntoisen pneumoniapotilaan voi hoitaa kotona, kunhan tilanne tarkistetaan 2–3 vuorokauden hoidon jälkeen.

Kaikkia keuhkokuumepotilaita ei hoideta sairaalassa, ja siksi olisikin tärkeää tietää, milloin vaara uhkaa ja potilas olisi syytä lähettää päivystykseen. Suuren riskin potilaan voi tunnistaa pneumonian vaikeusasteen arviointikriteerien perusteella.

Asiaa selvitettiin laajassa saksalaistutkimuksessa, jossa oli mukana 3 427 pneumoniapotilasta. Tästä kohortista arvioitiin tekijöitä, jotka ennustivat tilan vaikeutumista ja johtivat päivystysluonteiseen akuuttihoitoon, tehohoitoon hengityskoneessa, vasopressoritukeen tai kuolemaan 3–7 vuorokauden kuluessa sairaalaan lähettämisestä. Keuhkokuumeen vaikeusaste arvioitiin kansainvälisten kriteerien perusteella.

Viikon kuluessa 173 potilasta (5 %) joutui vaikeaan tilanteeseen. Hengityskonehoitoon joutuneiden potilaiden kuolleisuus oli suurin. Huonoa tilannetta ennustivat kylkikipu, kotihappihoito, pneumonia useammassa lohkossa, sekavuus, systolinen paine alle 90 mmHg, pulssi yli 100/min, hengitystiheys yli 30/min sekä hypotermia. Vaikean keuhkokuumeen kansainvälisten kriteerien sensitiivisyys ja negatiivinen ennustearvo olivat hyvät (99 %), mutta positiivinen ennustearvo oli huono.

Tutkimus osoitti, että 5 prosenttia kotona hoidetuista keuhkokuumepotilaista on kuolemanvaarassa ja riskipotilaan voi tunnistaa käyttämällä pneumonian vaikeusasteen arviointikriteerejä. Tavallisen hyväkuntoisen pneumoniapotilaan voi siis hoitaa kotona, kunhan tilanne tarkistetaan 2–3 vuorokauden hoidon jälkeen. Alahengitystieinfektioista on toki päivitetty Käypä hoito -suosituskin, johon on myös syytä tutustua.

Lue myös: Keuhkokuume rasittaa vuodessa kymmeniätuhansia suomalaisia

Lähde:
Kolditz M, Ewig S, Klapdor B ym. Community-acquired pneumonia as medical emergency: predictors of early deterioration. Thorax 2015;70:551–8.

Kirjoittanut:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 26–32/15