Osalla lääkäreistä on piintyneitä tapoja, joihin asiantuntijoiden suositukset eivät pure. Amerikkalaisen rekisteritutkimuksen mukaan joka neljäs rintasyövän sairastanut potilas kävi seurannan aikana kuvantamistutkimuksissa, vaikka uusimisriski oli pieni, ja kolmasosa luukipuun annetuista sädehoidoista oli pitkiä, vaikka suositus on lyhyt hoito. Suositusten vastainen hoito oli yleisempää osalla lääkäreistä. Jos lääkäri omisti osuuden kuvantamislaitteista, hänen potilaitaan ohjautui useammin kuvantamistutkimuksiin muita suuremmalla todennäköisyydellä.
Väestöpohjaisesta amerikkalaisesta SEER-aineistosta tutkittiin syöpään vuosina 2004–2011 sairastuneiden yli 65-vuotiaiden potilaiden hoitoa. Tarkastelun kohteena oli vähäisen riskin rintasyövän ja eturauhassyövän levinneisyystutkimuksien ja hoidon jälkeen tehtyjen seurantakuvauksien yleisyys, intensiteettimoduloidun sädehoidon käyttö rintasyövän sädehoidossa ja luustoetäpesäkkeen aiheuttaman kivun sädehoito.
Jos lääkärin edelliselle eturauhaspotilaalle oli tilattu levinneisyystutkimus, seuraavakin potilas ohjautui levinneisyystutkimukseen nelinkertaisella todennäköisyydellä keskivertolääkärin potilaisiin verrattuna. Rintasyöpäpotilaan kohdalla todennäköisyys oli kolminkertainen ja IMRT-sädehoidossa jopa 25-kertainen.
Aineisto osoittaa, että potilaslähtöiset syyt eivät selitä eroja lääkärien toimintatavoissa, vaan osalle lääkäreistä on muodostunut rutiineja, joihin on yleisillä ohjeistuksilla vaikeaa vaikuttaa. On inhimillistä, mutta valitettavaa, että kuvantamislaitteiden omistajuus lisää niiden käyttöä. Löydös muistuttaa siitä, että lääkärin sidonnaisuuksien merkitystä ei pidä aliarvioida. Tutkijat toteavat, että tarpeettomien ja turhia kustannuksia aiheuttavien rutiinien kitkemiseen ei riitä valistus, vaan pitäisi opetella paremmin ymmärtämään ammattilaisten päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä.
Kirjoittaja:
Sirkku Jyrkkiö
dos, osastonylilääkäri
TYKS, syöpätautien klinikka
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 36/2016
