Tupakoinnin lopettaminen vaatii triggerin, ja sellainen voi olla sairastuminen, lapsen (lapsenlapsen) syntymä tai tulossa oleva leikkaus. Äkillinen vakava ja sairaalahoitoa vaativa sairastuminen on erinomainen paikka iskeä kiinni ja pyrkiä lopettamaan tupakointi kokonaan. Nyt on tullut lisänäyttöä siitä, että tehokkaalla interventiolla tupakasta voi päästä eroon sairaalahoidon jälkeen.
Amerikkalaistutkijat satunnaistivat noin 400 tupakoivaa potilasta joko standardihoitoon (kehotus lopettaa, neuvoja lopettamisesta ja lääkehoidosta) tai interventioryhmään, jossa potilaat saivat tietokoneelta automaattipuhelinsoittoja, joissa neuvottiin hakeutumaan saamaan lisäinformaatiota, sekä valitsemansa vieroituslääkkeen ilmaiseksi 3 kk:n ajaksi. Primäärimuuttuja oli biokemiallisesti varmennettu tupakoinnin lopettaminen 6 kk:n kohdalla.
Interventioryhmä käytti enemmän neuvontaa ja lääkehoitoa, ja ryhmän jäsenet onnistuivat tupakoinnin lopettamisessa 26-prosenttisesti. Standardiryhmän lopetusluku oli 15 %.
Potilaiden itse raportoimat lopetusluvut olivat 6 kk:n kuluttua sairaalasta pääsystä 27 % interventioryhmässä ja 15 % standardiryhmässä.
Tulokset kertovat, että sairaalapotilas on ”herkässä” tilassa tupakoinnin lopettamiseen ja tupakoinnin lopettaminen lähes kaksinkertaistuu. Varsinkin kardiologiset potilaat ovat sydäntapahtuman jälkeen ihanteellinen ryhmä, mutta toki kaikki tupakoivat potilaat sairaalassa sopivat tehokkaaseen tupakasta vieroitukseen.
Tämä on kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten yhteinen tehtävä; jos jokainen päivä-/ilta-/yöhoitaja kehottaa potilasta lopettamaan, niin lopettamisen todennäköisyys paranee koko ajan, varsinkin jos perusterveydenhuollon toimijat jatkavat tätä.
Suomen monikanavaisen rahoitusjärjestelmän takia tämäkään hyvä interventio tuskin toteutuu, paitsi jos viisaat sote-johtajat tulevaisuudessa ymmärtävät tupakoinnin lopettamisen kustannushyödyn omalle sote-alueelleen.
Lähde:
Rigotti ym. Sustained care intervention and postdischarge smoking cessation among hospitalized adults – a randomized clinical trial. JAMA 2014;312:719–28.
Kirjoittanut:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
