Masennuspotilaiden hoitaminen kuuluu kaikille terveydenhuollon työntekijöille, ja hoitoon tulee päästä matalalla kynnyksellä. Tätä mieltä on Satakunnan hyvinvointialueen psykiatrian vastuualuejohtaja Jukka Kärkkäinen . Hän on ollut mukana laatimassa uutta Duodecimin julkaisemaa opasta masennuksen hoidosta.
Masennuksen hoidon hyvät käytännöt -opas käsittelee aihetta käytännönläheisesti.
– Opas on kirjoitettu selkokielellä ja tarkoitettu kaikille niille, jotka kohtaavat työssään masentuneita ihmisiä, sanoo Kärkkäinen.
Hänen mukaansa masennuksen hoito on yhä enemmän perusterveydenhoidossa annettavaa hoitoa, jolloin psykiatriseen erikoissairaanhoitoon lähetetään vain vaikeimmat tapaukset.
Aloitekyvyttömyys vaikeuttaa hoitoon hakeutumista
Noin 60 prosenttia hoidon tarpeessa olevista masennuspotilaista on Kärkkäisen mukaan hoidon ulkopuolella. Tähän on hänen mukaansa useita syitä.
– Masennus aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä, minkä vuoksi hoitoon ei hakeuduta. Toinen syy on leimautumisen pelko. Moni ei myöskään osaa tunnistaa itsessään masennusta, koska oireet ovat lieviä. Masennus voi ilmetä myös epätyypillisenä somaattisena oireiluna, kuten erilaisina särkyinä.
Perusterveydenhoidossa tarvitaan yhä enemmän kykyä kohdata ja kuunnella potilasta. Esimerkiksi potilas voi tulla vastaanotolle jonkin somaattisen vaivan vuoksi, vaikka hänellä voi olla myös diagnosoimaton masennus.
– Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on arvioida ihmisiä kokonaisuutena, ei erikseen ruumista ja mieltä.
Oiretestit avuksi diagnosointiin
Masennuksen diagnosoimista varten on kehitetty oiretestejä, joita voidaan käyttää myös perusterveydenhoidossa arvioinnin ja diagnoosin tekemisen apuna.
Perusterveydenhoidon mahdollisuudet hoitaa masennuspotilaita ovat myös parantuneet, kun käyttöön on lääkehoidon lisäksi otettu erilaisia psykososiaalisia menetelmiä, kuten lyhytterapioita ja muita keskusteluterapioita.
– Parannus hoitosysteemissä on, että perusterveydenhoidosta voi nykyisin saada lääkehoidon lisäksi aikaisempaa enemmän myös terapiaa.
Masennus on kansansairaus, jonka vuoksi noin 3000 ihmistä jää vuosittain joko työkyvyttömyyseläkkeelle tai kuntoutustuelle.
– Meillä puhutaan mielenterveyskriisistä, vaikka mielenterveyden sairaudet eivät ole väestötutkimusten perusteella läheskään samassa määrin yleistyneet. Sen sijaan palveluiden kysyntä on huomattavasti kasvanut ja diagnooseja tehdään paljon aikaisempaa enemmän.
Kärkkäinen puhuu masennuksen yhteydessä medikalisoitumisesta. Kun 1980-luvulla hoidettiin vain vaikeimmat tapaukset, niin nyt diagnosoidaan lieväkin masennus. Kynnys hoitoon hakeutumiseen on madaltunut, kun mielenterveysongelmista puhutaan avoimemmin.
Joka viides paranee spontaanisti
Masennuksesta toipumisen ennuste on Kärkkäisen mukaan hyvä. Kaksi kolmesta hoitoon hakeutuneesta toipuu vuoden aikana ja jopa viidesosa spontaanisti. Moni myös pärjää keskivaikeankin masennuksen kanssa työelämässä.
– Vaikka sairauden ennuste on hyvä, se aiheuttaa edelleen valitettavan paljon työkyvyttömyyttä ja pitkiä sairaslomia.
Kärkkäisen mielestä masennuksen varhainen arviointi perusterveydenhoidossa on keskeinen asia kansansairauden kitkemiseksi.
– Pitkä sairausloma on potilaan ennusteen kannalta negatiivinen. Työ on kuntouttava tekijä monissa mielenterveysongelmissa, niin myös masennuksessa.
Satakunnan hyvinvointialue ja työterveys tekevät yhteistyötä, jotta työssä käyvät masennuspotilaat saadaan pysymään työelämässä.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
