Toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto edellyttää kykyä yhteistyöhön ja erilaisten yhteistyökäytäntöjen omaksumista. Yhteistyön pohja luodaan opinnoissa, joten harjoitteluympäristöjen on oltava laadukkaita ja moniammatillisten opetusmenetelmien arkipäivää (1). Ammattiryhmien välinen ja ammattirajat ylittävä yhteistyö on maailmanlaajuisesti nykypäivää, mutta Suomessa moniammatillinen harjoittelu ei kuitenkaan vielä ole pysyvä toimintatapa.
Ulkomailla monet yliopistot ovat jo sisällyttäneet moniammatillisen harjoittelun osaksi opetussuunnitelmiansa. Englannissa, Kanadassa, USA:ssa ja Australiassa moniammatillinen harjoittelu on vakiintunutta. Pohjoismaista Ruotsi on moniammatillisen harjoittelun edelläkävijä, jossa asiaan on kiinnitetty laajaa huomiota. Puolet Ruotsin lääkärikouluista ei saanut vuonna 2014 opetuksestaan hyväksyvää arviota. Lähes kaikissa tapauksissa opetuksen puutteet liittyivät juuri ammattien välisen yhteistyön ja tiimityön koulutukseen. Toimenpiteiden ja selvitysten jälkeen moniammatillinen opetus on nyt järjestetty paremmin.
Suomessa ammattien välinen yhteistyö ja palvelujärjestelmän tarpeiden huomioiminen niin lääkärikoulutuksen kuin hoitotyön koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Potilaslähtöinen ajattelu lisääntyy
Moniammatillisen kliinisen harjoittelun on todettu olevan erityisen tehokas tapa edistää tulevien terveysalan ammattilaisten yhteistyötä (2,3,4,5).
Todellisessa hoitoympäristössä oikeiden potilaiden kanssa tapahtuva moniammatillinen harjoittelu motivoi sekä lääketieteen että hoitotyön opiskelijoita luokkahuoneympäristöä paremmin (6). Opiskelijat kokevat olevansa aidosti osa hoitotiimiä, jolloin itseohjautuvuus, aktiivisuus ja ongelmanratkaisukyky paranevat. Opiskelija siis muuttuu passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi tiedon prosessoijaksi (7,8,9).
Potilaan kannalta moniammatillinen harjoittelu lisää potilaslähtöistä ajattelua, koska potilaiden kokonaistilanne on helpommin hahmotettavissa (2,3,4,5). Yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot lisääntyvät, kun opiskelijat saavat käsityksen kaikkien työntekijäryhmien ammatillisista rooleista – myös omastaan (4,6).
Moniammatillisessa harjoittelussa suurin muutos kohdistuu tapaan, jolla henkilökunta ohjaa opiskelijoita. Mallissa koko harjoitteluyksikön henkilökunta toimii kaikkien opiskelijoiden ohjaajina, mutta opiskelijoille nimetään oman ammattiryhmänsä vastuuohjaajat. He ovat tietoisia opiskelijoiden ohjauksen ja oppimisen etenemisestä prosessin eri vaiheiden aikana. Vastuuohjaajat osallistuvat myös tavoitekeskusteluihin ja arviointikeskusteluihin. Kaikki moniammatillisen työryhmän jäsenet ohjaavat opiskelijoita oman ammattiroolinsa näkökulmasta.
Potilaille kerrotaan harjoittelun periaatteista ja korostetaan sitä, että vaikka opiskelijat toimivat harjoittelussa mahdollisimman itsenäisesti, ohjaajat aina varmistavat opiskelijoiden toiminnan ja potilasturvallisuuden. Täten opiskelijat vastaavat potilaiden hoidosta kokonaisvaltaisesti (10).
Työpariharjoittelu tulee HUS:iin
HUS:ssa on suunnitteilla moniammatillisen opetuksen kliinisen osastoharjoittelun kehittämishanke yhteistyössä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Suunnitellussa kliinisen harjoittelun mallissa opiskelijan oppimista ohjaa potilaslähtöisyyteen perustuva pedagoginen raami, joka kannustaa opiskelijaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan.
Lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijat työskentelevät viisipäiväisen osastoharjoittelun aikana työpareina. Tavoitteena on, että molempien ammattiroolit osana potilaan hoitoprosessia selkiintyvät ja moniammatillinen yhteistyö opitaan jo opintojen aikana.
Harjoittelun keskipisteenä on potilas. Opiskelijat arvioivat yhdessä potilaan hoidon tarpeen sekä suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat hoidon ohjaajien ohjauksessa. Näin opiskelijat ymmärtävät hoitoprosessin, hoidon tarpeet ja osaavat sekä valita että toteuttaa oikeat hoitomuodot. Opiskelija myös ymmärtää oman, muiden ammattiryhmien ja potilaan roolin osana kokonaisvaltaista hoitoa.
Terveydenhuoltoalan opiskelun perinteisistä malleista ja toimintatavoista luopuminen ja niiden muuttaminen on haasteellista ja vie aikaa. Ratkaisuna on opiskelun alusta asti kumpuava uudenlainen kokonaisvaltainen opetus, joka lisää ymmärrystä ammattien välisestä saumattomasta työskentelystä ja ammattirooleista terveyden- ja sairaanhoidossa.
Kirjoittanut:
Elina Koota
TtM, hoitotyön kliininen opettaja
HYKS Akuutti
Maaret Castrén
professori, toimialajohtaja
HYKS Akuutti
Kaarina Torppa
TtT, hallintoylihoitaja
HUS
Anne Pitkäranta
professori, ylilääkäri (vv)
HY ja HYKS Korvaklinikka
Kirjallisuutta:
1. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koulutuksella osaamista asiakaskeskeisiin ja moniammatillisiin palveluihin. Ehdotukset hoitotyön toimintaohjelman pohjalta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012;7.
2. Morrison S, Boohan M, Jenkins J, Moutray M. Facilitating under-
graduate interprofessional learning in healthcare: comparing classroom and clinical learning for nursing and medical students. Learning in Health and Social Care 2003;2:92–104.
3. Wagner J, Liston B, Miller J. Developing interprofessional communication skills. Teaching and Learning in Nursing 2011;6:97–101.
4. Cahill M, O’Donnell M,
Warren A, Taylor A, Gowan O. Enchancing interprofessional student practice through a case-based model. J Interprof Care 2013;27:333–5.
5. Scherer Y, Myers J, O’Connor T, Haskins M. Interprofessional simulation to foster collaboration between nursing and medical students.
Clinical Simulation Nursing 2013;9:497–505.
6. Kipp J, Pimlott J, Satzinger F. Universities preparing health care professionals for the 21st century: Can something new come out of the traditional establishment? J Interprof Care 2007;21:633–4.
7. Ponzer S, Hylin U, Kusoffsky A, Lauffs M, Lonka K,
Mattiasson A, Nordström G. Interprofessional training in the context of clinical practice: goals and students’ perceptions on clinical education wards. Med Educat 2004;38:727–6.
8. Hallin K, Kiessling A, Waldner A, Henriksson P. Active interprofessional education in a patient based setting increases perceived collaborative and professional competence.
Med Teach 2009;31:151–7.
9. Ericson A, Masiello I, Bolinder G. Interprofessional clinical training for undergraduate students in an emergency department setting.
J Interprof Care 2012;e1–e7.
10. Hylin U. Interprofessional education. Aspects on learning together on an interprofessional training ward. Väitöskirja/Dissertation. Karolinska Institutet, Department of clinical science and education, Södersjukhuset, 2010.
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 40/15.
