Tutkimuksen alussa kaikilla 100 potilaalla kansainvälisen ASAS-työryhmän biologisten reumalääkkeiden käyttöaiheet täyttyivät oireiden ja löydösten osalta, mutta hoitojakson jälkeen enää alle puolella.
Tutkimusryhmälle aloitettiin säännöllinen tulehduskipulääkitys täydellä annoksella. Oirekuva tarkastettiin viikon kuluttua, ja jos se ei ollut merkittävästi lievittynyt, vaihdettiin käyttöön toinen tulehduskipulääke. Potilailla oli lupa halutessaan pienentää lääkeannosta.
Neljän viikon tulehduskipulääkehoidon jälkeen kaikki oire- ja toimintakykymittarit olivat parantuneet merkittävästi, mutta CRP-tuloksissa ja magneettikuvauksessa ei muutosta nähty. Tärkeän ASAS40-mittarin mukaisen hoitovasteen saavutti 35 % ja osittaisen remission 16 % potilaista. Muodolliset TNF:n salpaajien käyttöaiheet täyttyivät enää 44 %:lla, ja heistä joka kolmas oli vähentänyt tulehduskipulääkkeen annosta. Vain 13 % potilaista oli jatkanut tulehduskipulääkkeitä täydellä annoksella, monelle pienempikin määrä oli ollut riittävä. Hieman vajaa kolmannes potilaista vähensi annosta sivuvaikutusten takia. Turvallisuuden arviointiin tutkimusjakso oli lyhyt.
Selän tulehduksellisten reumasairauksien oireiden hoidossa tulehduskipulääkkeet ovat täsmälääkkeitä. Niiden hyvä teho kuuluu jopa tulehduksellisen selkäkivun määritelmiin, ja niitä suositellaan kansainvälisissä hoito-ohjeissa diagnoosin varmistuttua, samaan aikaan aloitettavan liikehoidon ja muun lääkkeettömän hoito kanssa. Jos tästä huolimatta oireet jatkuvat aktiivisina, ASAS-työryhmä suosittelee TNF:n salpaajia, mutta Suomessa Kela edellyttää perinteisten reumalääkkeiden käyttämistä ennen biologisia lääkkeitä.
Tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutuksista puhutaan paljon, ja niiden käytöstä varoitellaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että niistä on monille potilaille myös paljon apua, ja hoitoratkaisut tehdään potilaskohtaisesti. Aiempien tutkimusten mukaan säännöllisellä tulehduskipulääkityksellä voidaan estää selän pysyvien reumaattisten muutosten kehittymistä, ja tämän tutkimuksen perusteella niillä voitaisiin myös vähentää biologisten reumalääkkeiden tarvetta.
Lähde: Baraliakos X, Kiltz U, Peters S ym. Efficiency of treatment with non-steroidal anti-inflammatory drugs according to current recommendations in patients with radiographic and non-radiographic axial spondyloarthritis. Rheumatology 2017;56:95–102.
Kirjoittaja:
Markku Kauppi
professori
Kuva: Panthermedia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 15–16/2017.
