Tulehduskipulääkkeiden COX-1- tai COX-2-entsyymeihin painottuva vaikutus muovaa niiden vaikutusprofiilia. Asetyylisalisyylihappo estää COX-1:tä vähentäen tromboksaanin tuotantoa, ja tämä estää verihiutaleiden aggregaatiota.
Muiden tulehduskipulääkkeiden vaikutus kohdistuu ainakin osin enemmän COX-2:een, mikä tehostaa niiden anti-inflammatorisia, antipyreettisiä ja analgeettisia vaikutuksia.
Melko pian markkinoilletulon jälkeen selektiivisten COX-2:n estäjien havaittiin lisäävän sydäninfarktin riskiä. Tanskassa selvitettiin rekistereistä, miten antitromboottista hoitoa saavilla sydäninfarktipotilailla samanaikainen muiden tulehduskipulääkkeiden (NSAID) käyttö oli yhteydessä vuotoriskiin ja sydän- ja verisuonitautitapahtumiin.
Vuosien 2002–2011 ajalta tehtiin rekisteripoiminta sydäninfarktipotilaista, joilla oli käytössä ASA, klopidogreeli tai K-vitamiiniantagonisti. Yhteensä 61 971 potilaasta 63 % oli miehiä ja keski-ikä oli 68 vuotta. Keskimäärin 3,5 vuotta kestäneen seurannan aikana potilaista kuoli 29,2 % (n = 18 105).
Kaikkiaan 5 288 potilaalla esiintyi sairaalahoitoa vaativia vuotoja. Antitromboottista hoitoa ilman NSAID-lääkitystä käyttäneillä vuotojen ilmaantuvuus oli 2,2/1000 henkilövuotta ja antitromboottista hoitoa NSAID-lääkkeen kanssa saaneilla vastaavasti oli 4,2. Kardiovaskulaaritapahtumia ilmaantui vastaavasti ilman NSAID-lääkitystä 8,3 ja NSAID:n kanssa 11,1.
Sekä vuoto- että kardiovaskulaaritapahtumien riski oli siis suurentunut antitromboottista hoitoa ja NSAID-lääkkeitä yhtä aikaa saavilla. Riski oli suurentunut, olipa käytössä koksibi, diklofenaakki, naprokseeni tai ibuprofeeni. Kun analyysit vakioitiin iällä, sukupuolella, sairauksilla ja muiden lääkkeiden käytöllä, vain naprokseenin käyttäjien kardiovaskulaaririski pieneni merkityksettömäksi. NSAID:n käyttöajalla ei myöskään ollut merkitystä eli jopa muutaman päivän käyttö moninkertaisti riskin.
Lähde:
Schjerning Olsen AM ym. Association of NSAID use with risk of bleeding and cardiovascular events in patients receiving antithrombotic therapy after myocardial infarction. JAMA 2015;313:805–14.
Kirjoittanut:
Kaisu Pitkälä
professori
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 17/15.
