Tietokonetomografia (TT) on selvästi tarkin kajoamaton menetelmä sepelvaltimotaudin diagnostiikassa. Sillä voidaan todeta lievätkin muutokset, jotka eivät aiheuta sydänlihasiskemiaa. Laaja satunnaistettu tutkimus osoittaa kuitenkin, ettei menetelmän suuntaamaton käyttö ole potilaan ennusteen kannalta rintakivun syyn perinteisiä tutkimusmenetelmiä parempi.
PROMISE-tutkimuksessa 10 003 keskimäärin 60-vuotiasta rintakipuoireen kiireettömään ensiarviointiin tullutta potilasta satunnaistettiin joko sepelvaltimoiden TT-tutkimukseen tai rasituskokeeseen, jossa valtaosin (90 %) käytettiin lisäksi perinteistä isotooppi- tai kaikukuvausta sydänlihasiskemian osoitukseen. Yhdistettynä päätetapahtumana arvioitiin kuoleman, sydäninfarktin, sairaalahoitoa vaativan sepelvaltimotautikohtauksen ja vakavan toimenpidekomplikaation ilmaantumista.
TT-tutkimus johti useammin varjoainekuvaukseen (12,2 vs. 8,1 %), jossa todettiin myös useammin (72,1 vs. 47,5 %) sepelvaltimoahtaumia. Todetut ahtaumat johtivat edelleen useammin (6,2 vs. 3,2 %) revaskularisaatioon, eli verenkierron palautumiseen kolmen kuukauden kuluessa. Näistä merkittävistä eroista huolimatta TT ei vähentänyt lainkaan (3,3 vs. 3,0 %) yhdistetyn päätetapahtuman tai sen komponenttien ilmaantumista keskimäärin 25 kuukauden seurannan aikana. Säderasitus oli luonnollisesti hieman suurempi TT-ryhmässä.
Sepelvaltimotaudin arvioitu ennakkotodennäköisyys oli koko tutkimusryhmässä 53 %. Siihen nähden sepelvaltimotautia todettiin näillä tarkoilla tutkimuksilla varsin vähän ja koko potilasjoukon ennustekin oli erinomainen. Tämä laaja tutkimus osoittaa, ettei suuntaamaton tarkka anatominen diagnostiikka välttämättä johda parempaan lopputulokseen kuin perinteiset vähemmän tarkat toiminnalliset menetelmät. Halpa ja helposti saatava rasitus-EKG sopii edelleen hyvin sepelvaltimotaudin perusselvittelyyn. Asiantuntevasti kohdistettuna TT on kuitenkin erinomainen parannus diagnostiikkaan.
Lähde:
Douglas PS, Hoffmann U, Patel MR ym. Outcomes of anatomical versus functional testing for coronary artery disease.
N Engl J Med 2015;372:1291–300.
Kirjoittanut:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/15.
