Ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan usein ns. toisen sukupolven masennuslääkkeillä, mutta tuoreen tutkimuksen perusteella niiden teho on todennäköisesti heikompi kuin tutkimukset ovat antaneet ymmärtää.
Jama Psychiatry -lehdessä julkaistut tulokset paljastavat useita seikkoja, joiden vuoksi lääkkeiden teho ahdistuksen hoidossa on arvioitu liian suureksi.
Tutkijoiden mukaan Yhdysvaltojen lääkeviranomaisille toimitetuista tutkimuksista, jotka käsittelevät toisen sukupolven masennuslääkkeiden tehoa ahdistuksen hoidossa, 72 prosenttia on tuloksiltaan positiivisia. Lääketieteellisissä lehdissä julkaistuista tutkimuksista positiivisia on kuitenkin jopa 96 prosenttia. Tutkimuksista on siis julkaistu pääasiassa vain ne, jotka päätyvät suotuisiin tuloksiin. Ilmiötä kutsutaan julkaisuharhaksi, ja se tunnetaan monilla tieteen saroilla.
Julkaistuissa tutkimuksissa havaittiin myös taipumus korostaa lääkkeiden hyviä puolia ja vähätellä haittoja. Lisäksi osassa tutkimuksista lääkkeiden väitettiin auttavan potilaita, vaikka tutkimuksen tulokset eivät varsinaisesti tukeneet väitettä. Samanlaisia epäselvyyksiä on paljastunut aiemmissa selvityksissä, joissa on tarkasteltu toisen sukupolven masennuslääkkeiden tehoa vakavan masennuksen hoidossa.
Tutkijat korostavat, että tuloksista huolimatta toisen polven masennuslääkkeet voivat auttaa ainakin osaa ahdistuspotilaista, mutta lääkkeet eivät välttämättä ole niin tehokkaita kuin on ajateltu. Toisen polven masennuslääkkeiden lisäksi ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan myös monilla muilla masennuslääkkeillä, joiden tehoa ei tässä tutkimuksessa tutkittu eikä kyseenalaistettu.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde:
Jama Psychiatry 2015;DOI:10/1001/jamapsychiatry.2015.15
Kuva: Panthermedia
Copyright Duodecim 2015. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.
