– Olen oppinut tosi paljon anatomiasta.
Näin kuvaa plastiikkakirurgian dosentti Patrik Lassus omia kokemuksiaan kasvonsiirroista. Lassus johtaa leikkaustiimiä, joka on tehnyt kaksi kasvonsiirtoa suomalaisille potilaille. Ensimmäinen tehtiin vajaa kolme vuotta sitten, toinen tänä keväänä.
Kasvonsiirrot ovat lisänneet ymmärrystä siitä, miten kasvojen verenkierto toimii. Lassus kuvaa, että kasvojen verenkierto on verkosto, joka toimii hyvin pientenkin verisuonten varassa.
Tieto on avannut mahdollisuuksia tehdä pienempiä kasvoleikkauksia uusilla tavoilla.
– Kasvonsiirrot ovat laajentaneet käsitystä siitä, mitä kaikkea voidaan korjata.
Kuntoutus on pitkä prosessi
Kasvonsiirron saaneet potilaat voivat hyvin. Leikkaukset ovat onnistuneet. Tosin molemmat potilaat ovat tarvinneet korjausleikkauksia. Se on Lassuksen mukaan kasvonsiirroissa tavallista.
Kuntoutuminen on pitkä ja raskas prosessi.
– Toisesta leikkauksesta on puolisen vuotta. Vasta nyt kasvoissa alkaa olla ensimmäisiä liikkeitä ja tuntoa.
Molemmille potilaille on siirretty kasvojen lisäksi osa ylä- ja alaleukaa. Potilaat saavat suufysioterapiaa ja puheterapiaa. Alkuun tarjolla on myös arpihoitoa ja lymfaterapiaa. Kuntoutukseen kuuluu hammaslääkärin, korvalääkärin, leukakirurgin ja psykologin palveluita.
– Osittain kuntoutus on niin laajaa, koska emme vielä tiedä, mistä potilaat hyötyvät eniten.
Kasvonsiirtoja tulee lisää
Toinen leikkaus oli helpompi kuin ensimmäinen. Kaikki tiimin jäsenet tiesivät, mitä tehdään. Jälkihoidosta tiedettiin, miten se kannattaa organisoida ja millaisia vaikeuksia oli syytä odottaa.
Lassus arvioi, että Suomessa voisi olla parikymmentä potilasta, jotka voisivat hyötyä kasvonsiirrosta. Jonossa ei juuri nyt ole ketään.
Osa potentiaalisista potilaista ei välttämättä halua leikkausta. Leikkauksen esteet voivat olla myös psyykkisiä. Raskas, hyvin pitkän toipumisajan vaativa leikkaus voidaan tehdä vain potilaalle, joka on psyykkisesti riittävän vahva.
– Leikkauksia jatketaan tietenkin. Mutta eivät kasvonsiirrot voi yleistyä, ennen kuin hyljinnänestolääkkeistä saadaan kehitettyä nykyistä myrkyttömämpiä.
Harjoittelua vainajilla
Lassus arvioi, että enimmillään kasvonsiirtoja voitaisiin tehdä Suomessa yksi vuodessa. Sekin edellyttäisi, että saataisiin aikaan keskus, johon keskitettäisiin potilaita kaikista Pohjoismaista.
Miten taitoa pidetään yllä, kun leikkauksia on niin harvakseltaan?
– Kirurgisesti kasvonsiirrossa ei ole hirveästi eroa pienempiin kasvoleikkauksiin, joita sama tiimi tekee jatkuvasti. Prosessia pitää toki käydä välillä läpi yhdessä, jotta tuntuma säilyisi.
Jos tauko kahden leikkauksen välillä venyy kovin pitkäksi, tiimi harjoittelee välillä vainajilla.
– Se on ainoa tapa harjoitella ihan käytännössä.
kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
kuva: Nina Kaverinen
