Teini-ikäisten nuorten luottamus vakavasti sairaan ja kuolevan vanhempansa hoitoon oli yhteydessä siihen, keskusteliko lääkäri nuoren kanssa äidin tai isän sairaudesta, hoidosta ja odotettavissa olevasta kuolemasta ja missä vaiheessa keskustelu käytiin, osoittaa Journal of Clinical Oncology -lehdessä tutkimus.
Eniten hoitoon luottivat nuoret, joiden kanssa tilanteesta oli keskusteltu ennen vanhemman kuolemaa.
Karolinska Institutetissa tehtyyn tutkimukseen osallistui yli 600 nuorta, joiden äiti tai isä oli kuollut syöpään nuoren ollessa 13–16-vuotias. Tutkimus tehtiin 6–9 vuoden kuluttua vanhemman kuolemasta.
Nuorilta kysyttiin, saattoivatko he luottaa siihen, että kuoleva vanhempi sai parasta mahdollista hoitoa viimeisen elinviikkonsa aikana. Suurin osa vastaajista (82 %) nuorista arvioi luottamuksensa hoitoon olleen vähintään kohtalainen.
Luottamus hoitoon oli vähäistä ennen kaikkea niillä nuorilla, jotka eivät saaneet tietoa tilanteesta ollenkaan tai vasta vanhemman kuoleman jälkeen. Epäluottamus oli yleisempää niillä nuorilla, joista oli tuntunut, ettei sairaanhoito tee kaikkea vanhemman hoitamiseksi, tai joilla oli huono suhde jäljelle jäävään vanhempaan.
Vanhempansa menettäneellä nuorella on aikaisempien tutkimusten mukaan riski pitkäaikaiseen psyykkiseen sairastavuuteen. Tässä tutkimuksessa epäluottamus vanhemman hoitoon oli yhteydessä suurentuneeseen masennusriskiin useita vuosia vanhemman menetyksen jälkeen.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla
