Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia ja pallolaajennuksia tehtiin vielä 1990-luvulla lähinnä reisivaltimon kautta. Viime vuosien laajat satunnaistetut ja rekisteritutkimukset ovat vahvistaneet, että värttinävaltimoa käyttäen voidaan toimenpiteeseen liittyviä pistokohdan verenvuotoja vähentää merkittävästi. Eräät epäilijät ovat edelleen vastustaneet rannereittiä mahdollisten aivoverenkiertohäiriöiden vaaran lisääntymisen pelossa. Nyt uusi tutkimus vie viimeisetkin perustelut epäilyiltä.
Brittiläiset kardiologit siirtyivät värttinävaltimotekniikkaan 2000-luvun puolivälissä ja analysoivat muutosvaiheessa (vuodet 2006–2010) yhteensä noin 350 000 pallolaajennustoimenpidettä, joista kolmannes tehtiin tuolloin värttinävaltimon kautta. Aivoverenkiertohäiriöitä ilmeni kumpaakin reittiä käyttäen 0,11 %:lla potilaista. Vastapulsaattorin tarve ja aikaisemmat aivotapahtumat ennakoivat selvimmin toimenpiteeseen liittyviä aivotapahtumia, mutta toimenpidereitillä ei ollut vaikutusta myöskään silloin, kun muut vaaratekijät otettiin huomioon.
Suomessa värttinävaltimo on otettu ensisijaiseksi toimenpidereitiksi useimmissa sairaaloissa, koska tämä hoitotapa myös lyhentää potilaan vuodelepoa ja mahdollistaa nopeamman kotiutuksen. Valitettavasti kaikkia toimenpiteitä ei ranteen kautta vielä kuitenkaan voida tehdä, vaikka valtaosa potilaistakin tätä haluaisi.
Ratib K, Mamas MA, Routledge HC ym. Influence of access site choice on incidence of neurologic complications after percutaneous coronary intervention. Am Heart J 2012; DOI:10.1016/j.ahj.2012.10.015
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/13.
