Jo nykylainsäädäntöä kunnolla toteuttamalla voitaisiin potilaan valinnanvapautta laajentaa varsin paljon.
– Käytännössä valinnanvapaus toteutuu aika huonosti. Keskeinen syy on, ettei siihen ole millään tavalla kannustettu, toteaa johtava asiantuntija Maijaliisa Junnila Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Tämä käy ilmi THL:n ja ajatushautomo Demos Helsingin yhteistyönä tekemästä tutkimuksesta, jossa on laajasti selvitetty valinnanvapauden nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tutkimuksessa tarkasteltiin valinnanvapauden tilaa myös Englannissa ja Ruotsissa.
Vuodesta 2014 alkaen potilaalla on ollut mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Terveysasemaa voi vaihtaa vuoden välein.
– Tuntuu, että sairaanhoitopiirit ja terveysasemat ovat aika haluttomia antamaan muita vaihtoehtoja, Junnila toteaa.
Terveysasemilla ollaan huolissaan siitä, että suosituille lääkäreille tulee liikaa potilaita. Sairaanhoitopiireissä taas ei kovin mielellään laiteta potilaita toiseen sairaanhoitopiiriin, koska pelätään omien resurssien jäävän vajaakäytölle.
– Valtakunnallisesti valinnanvapauden toteuttamista on ohjattu hyvin laimeasti.
Aikaa ja tietoa on liian vähän
Hallitus aikoo toteuttaa sote-uudistuksen yhteydessä aiempaa laajemman potilaan valinnanvapauden, jonka pitäisi olla toiminnassa jo vuonna 2019.
– Tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta, että se voitaisiin toteuttaa niin nopeasti. Englannissa ja Ruotsissa näitä asioita on toteutettu kymmenen vuoden haarukalla, Junnila sanoo.
– Hallitus lisää valinnanvapautta ikään kuin puhtaalta pöydältä, ihan kuin meillä ei olisi sitä jo ennestään.
Junnila näkee, että olisi hyvä, jos ensin toteutettaisiin nykylainsäädännön mahdollistama valinnanvapaus. Sitä voitaisiin hieman laajentaa niin, että yksityistä puolta otettaisiin systemaattisemmin mukaan. Valinnanvapauden laajentamisen hän uskoo onnistuvan parhaiten sitten, kun järjestelmäuudistus on saatu muuten kuntoon.
Kansalaiset tarvitsevat valinnanvapauden tueksi tietoa, mutta siinä on paljon parantamisen varaa.
– Tiedonsaanti on hyvin puutteellista. Kansalliset tilastot ovat kunta- ja sairaanhoitopiirikohtaisia, eivät toimipaikkakohtaisia. Meillä on hyvin vähän julkista tietoa palveluiden laadusta, Junnila sanoo.
Työntekijöiden koulutus valinnanvapausasioista on tärkeää. Ne työntekijät, jotka olivat saaneet asiasta koulutusta, suhtautuvat siihen myönteisemmin.
Voi onnistua paremmin maakunnalta
Junnila uskoo, että jos tulevaisuudessa sote-palveluista vastaa 18 maakuntaa, valinnanvapaus voi toteutua paremmin. Suuremmat järjestäjätahot pystyvät kehittämään toimintaansa tehokkaammin kuin yksittäiset kunnat.
THL:n tutkimuksessa olivat mukana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote ja Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Kainuun sote, jotka ovat jo aikaa sitten laajentaneet sotensa maakunnan laajuiseksi.
– Ne ovat toteuttaneet oman toimintansa alusta alkaen niin, että potilas voi hakeutua mille terveysasemalle haluaa, vaikka joka kerralla eri terveysasemalle.
Käytäntöä helpottaa, että Kainuussa ja Etelä-Karjalassa tietojärjestelmät ovat alueellisesti yhtenäiset ja tieto kulkee, kun asiakas käy laboratoriossa yhdellä terveysasemalla ja lääkärin vastaanotolla toisella.
Keskustelu valinnanvapaudesta kääntyy helposti tuottajanäkökulmaan, vaikka sen pitäisi olla asiakasnäkökulmassa. Lisäksi byrokratiaportaat suojelevat palveluntuottajia.
Englantilaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vaikka kansalaiset eivät juuri vaihtaisikaan terveysasemaa, mahdollisuus siihen saa toimintayksiköt parantamaan palvelujaan ja niistä tiedottamista.
– On pidetty uhkana, että väestö lähtee vaihtamaan kauheasti terveysasemia. Se ei ole uhka, se vain joustavoittaa palvelua. Väestö pitää sitä hyvänä asiana, Junnila toteaa.
Hallintoalamaisesta aktiiviseksi valitsijaksi : Valinnanvapauden muotoutuminen sote-palveluissa
Kirjoittaja:
Anne Seppänen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
