THL:n uudeksi pääjohtajaksi on valittu laitoksen nykyinen ylijohtaja, professori Juhani Eskola (s.1951).
Eskola on yleislääketieteen, infektiosairauksien ja lastentautien erikoislääkäri. Hän on väitellyt Helsingin yliopistosta 1983. Eskola on infektiosairauksien dosentti. Hän toimi aiemmin Kansanterveyslaitoksen ylijohtajana ja on vastannut THL:n terveyden suojelun toimialasta.
Eskola on ollut vuodesta 2009 Maailman terveysjärjestö WHO:n strategisen rokotusasiantuntijaryhmän SAGE:n jäsen. Ryhmä valmistelee rokotteiden tutkimusta ja kehittämistä sekä globaaleja rokotusohjelmia koskevat pääjohtajan päätökset.
Eskolan tieteellinen ura on keskittynyt rokotteisiin. Hän oli mukana päätutkijana muun muassa nyt jo edesmenneen akateemikko Pirjo Mäkelän johtamissa uraauurtavissa Hib-konjugaattitutkimuksissa. Eskola kuuluu myös Suomen molekyylilääketieteen instituutin, FIMM:n, johtokuntaan.
Eskola on poliittisesti sitoutumaton.
Eskola myrskyn silmässä rokotetutkimusten takia
Terveydensuojelun toimiala vastaa muun muassa rokotetutkimuksista ja rokotusohjelmista. Viime vuosina Juhani Eskola onkin joutunut lukuisia kertoja selvittämään THL:n roolia etenkin tutkimuksessa, jota lääkeyhtiöt tekevät yhdessä kansallisten asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa.
– Yhteistyö vaatii selkeät pelisäännöt sekä mahdollisimman julkisen ja läpinäkyvän tutkimus- ja kehitysprosessin ja rahoituksen, totesi Juhani Eskola THL:n Tesso-lehden jutussa tämän vuoden toukokuussa.
Eskolan mukaan THL haluaa taata asiantuntijatyölleen puolueettomuuden.
– Osallistuessaan yhteisrahoitteisiin projekteihin laitos pitää kiinni paitsi julkisen hyvinvoinnin palvelusta, myös tutkijoidensa immateriaalioikeuksista. THL ei esimerkiksi luovu oikeuksistaan aineistoon, ja tutkijalla on oikeus julkaista kaikki tutkimuksesta esiin nousseet tulokset, miellytti niiden sisältö tai ei, Eskola sanoi.
Yhdessä Terhi Kilven kanssa kirjoittamassaan Näkökulma-artikkelissa Suomen Lääkärilehdessä Juhani Eskola totesi H1N1-pandemian jälkimainingeissa vuonna 2010, että ilman yhteistyötä yritysten kanssa nykyaikainen rokotekehittely ja rokotteiden optimaalisen käytön suunnittelu mm. kansallisessa rokotusohjelmassa ei ole mahdollista.
– Yliopistojen tutkimusryhmien ja sektorilaitosten tutkijoiden osallistuminen rokotteiden kehittämistyöhön takaa parhaiten kliinisten tutkimusten mielekkään kysymyksenasettelun, niiden tulosten pätevän analysoinnin, raportoinnin ja pohdinnan sekä kansanterveyden näkökohtien huomioimisen rokotteen kehitysvaiheen ja sen koko elinkaaren aikana.
Ulla Järvi
Hertta Vierula
Kirjoittajat ovat Lääkärilehden toimittajia
Kuva: Pekka Pajuvirta
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
