Nyt julkaistussa professori Minna Kailan ja apulaisprofessori Mirva Lohiniva-Kerkelän selvityksessä todetaan, että terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittämistä tulee selkeyttää sen pohjana olevien arvojen, yleisten periaatteiden ja prosessien osalta sekä suositusten laatimisen ja niiden painoarvon osalta.
Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti viime syksynä selvitystyön, jossa pyydettiin tunnistamaan terveydenhuollon sisältöön eli kansalliseen palveluvalikoimaan vaikuttavat tahot, niiden käyttämät suositusten laadintaperiaatteet sekä lainsäädännön ja käytännön toiminnan muutostarpeet.
Selvityksen tarkoituksena oli tunnistaa edellytyksiä sille, että terveydenhuollon palveluvalikoima koostuu terveydenhuollon menetelmistä, jotka ovat kustannusvaikuttavia, turvallisia, vastaavat yhdenvertaisesti koko väestön lääketieteellisesti perusteltuihin tarpeisiin ja joita on taloudelliset resurssit huomioiden mahdollista tarjota. Tätä varten selvityshenkilöt kartoittivat palveluvalikoimaan vaikuttavaa sääntelyä ja sen tulkintoja sekä haastattelivat keskeisiä palveluvalikoimaan vaikuttavia suosituksia antavia tahoja.
Säädösohjauksen täsmentäminen on välttämätöntä
Selvityksessä todetaan, että terveydenhuollon palveluvalikoiman sisältöä voidaan ohjata säädösohjauksella, talousohjauksella sekä suosituksilla. Säädösohjauksen täsmentäminen on välttämätöntä, jotta palveluvalikoimaan kuulumisen periaatteita selkeytetään ja kustannusten hallinta mahdollistuu.
Erilaisten suositusten merkitystä julkisesti rahoitetun terveyspalveluvalikoiman määrittämisessä tulee kirkastaa ja palveluvalikoimaneuvoston asemaa kansallisesti yhdenmukaisten periaatteiden määrittäjänä vahvistaa.
Priorisoinnin periaatteista sovittava kansallisesti
Selvityksen mukaan järjestelmän pohjana olevat arvot tulee määritellä kansallisesti. Moraalista punnintaa edellyttäviin tilanteisiin tulee olla kansalliset periaatteet siitä, miten koko väestön ja yksilön paras arvotetaan.
Lääketieteelliset periaatteet eivät riitä vaikeimpiin arvokysymyksiin vastaamiseen. Priorisoinnin periaatteista tulee sopia kansallisesti, ei paikallisesti. Nykyisestä päätöksenteon hajanaisuudesta seuraa vaihtelua maan sisällä, mikä osaltaan lisää eri potilasryhmien eriarvoista kohtelua.
Ulla Toikkanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
