Vanhana lääketieteen totuutena on esitetty, että terveen potilaan virtsa on steriiliä. Vahvaa epäilyä siitä, että tämä väittämä ei pidä paikkaansa, on saatu, kun virtsatutkimuksiin on alettu käyttää uusia mikro-organismeja tunnistavia geeniteknologian menetelmiä, kuten massiivista rinnakkaissekvensointia ja kehittyneitä mikrobiviljelytapoja. Tällöin anaerobit tai hitaasti kasvavat ja erityisiä ravinteita vaativat bakteerit tunnistetaan herkemmin kuin vakiintuneilla viljelytekniikoilla. Tunnistus tapahtuu myös mikrobin DNA:n perusteella.
Ilmeisesti ainakin naisilla on rakossa ja virtsaputkessa fysiologisesti oma, suojaava mikrobikasvusto vastaavalla tavoin kuin ruoansulatuskanavassa, iholla ja emättimessä. Oireettoman naisen virtsasta voidaan tunnistaa mm. laktobasilleja, Gardnerella vaginalis ja corynebakteeri. Tämän löydöksen merkitystä ei vielä tunneta kovin hyvin. Tulehdukselta suojaavan vaikutuksen ohella nämä saprofyytit saattavat myös joskus voimistaa tulehduspatogeenien vaikutusta ja lisätä naisen oireita. Pakkoinkontinenssin ja virtsan mikrobiflooran välillä on myös havaittu yhteys. Synnytyslääkärien hyvin tunteman oireettoman bakteeriurian ja siihen liittyvän ennenaikaisen synnytyksen taustalla voi myös olla rakon normaaliflooran ominaisuuksia.
Kultaisena standardina pidetty virtsaviljely ei siis ole täysin riittävä työväline virtsatievaivojen ja -fysiologian tutkimukseen. Herkkien tutkimusmenetelmien arvon selvittely on kuitenkin vasta alussa. Niillä voi olla suuri merkitys myös virtsateiden virus- ja sieni-ongelmien selvittelyssä.
Lähde: Brubaker L, Wolfe A. The new world of the urinary microbiota in women. Am J Obstet Gynecol 2015;213:644–9.
Kirjoittanut:
Pertti Kirkinen
professori
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/15.
