Tenniskyynärpään ennuste on erinomainen ilman mitään hoitoja: vaiva paranee spontaanisti noin puolelta potilaista kolmen kuukauden kuluessa hoitoon hakeutumisesta ja vähintään 80 %:lta potilaista vuoden kuluessa. Lääkärin tehtävä on tehdä diagnoosi, lääkitä kipua, välttää haitallisia hoitoja ja tukea potilasta, kunnes tauti paranee itsekseen, kirjoittavat Tuomas Lähdeoja ym. Lääkärilehdessä.
Kyynärnivelen ulkosyrjän kipu, painoarkuus ojentajalihasten kiinnittymispisteessä ja kivun provosoituminen kuormituksessa riittävät perusteiksi tenniskyynärpään diagnoosille. Kuvantamistutkimuksia ei tarvita, ellei ole aihetta epäillä jotain muuta tilaa, kuten nivelrikkoa tai hermopinnettä.
Suuri osa tenniskyynärpäävaivaan aikojen kuluessa tarjotuista hoitokeinoista on osoitettu tehottomiksi, eikä minkään hoidon hyödyllisyydestä ole vakuuttavaa näyttöä. Kortisoni-injektiot näyttävät jopa huonontavan vaivan pitkäaikaisennustetta, vaikka ne voivat alkuun helpottaa kipua. Myöskään muista injektioista, kuten runsasverihiutaleisesta plasmasta tai botuliinitoksiini A:sta, ei ole ollut hyötyä.
Fysioterapiankin vaikuttavuus on tutkimuksissa jäänyt vaatimattomaksi. Yhtä lailla hyödyttömiksi ovat tutkimuksissa jääneet hieronta, paineaaltohoito, kylmä, kuuma, tuet ja teippaukset. Kirurgisesta hoidosta, jossa tavallisesti irrotetaan ranteen värttinäluunpuoleisen ojentajan jänteen teoreettinen origo, on meneillään tutkimuksia. Sitä ei kuitenkaan edes harkita, ennen kuin vaiva on jatkunut vuoden.
Tenniskyynärpään syy ja kivun patofysiologia ovat vielä selvittämättä. Vaivaa esiintyy 1–3 %:lla suomalaisista, ja tavallisin se on keski-ikäisillä naisilla.
Lähdeoja T, Karjalainen T, Pääkkönen M, Salmela M. Tenniskyynärpää – hoitamatta paras? Suom Lääkäril 2017;72:2235–8.
Kirjoittaja: Marianne Jansson
toimittaja
Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 40/2017.
