Aamupäivä on hiljainen Lastenklinikan päivystyksessä Helsingissä. Tukholmassa vastaavassa sairaalassa työt jakautuvat tasaisesti pitkin päivää, sillä erikoissairaanhoidon päivystykseen saapuvat eivät tarvitse lähetettä.
Tämä on yksi Ruotsin ja Suomen lasten erikoissairaanhoidon päivystysten eroista. Anna Nikula tuntee molemmat maailmat, sillä alkuviikot hän työskentelee apulaisylilääkärinä Karoliiniseen yliopistosairaalaan kuuluvassa Astrid Lindgrenin lastensairaalassa, loppuviikot osastonlääkärinä HYKS:n Lastenklinikalla.
Pullisteleeko sairaalapäivystys heti aamusta ilman lähetettä saapuvista pikkupotilaista Tukholmassa?
– Ei, sillä monet vanhemmat ymmärtävät, että jos lapsen vaiva ei ole vakava, asia hoituu nopeammin terveyskeskuspäivystyksessä, Nikula kertoo.
Lastentautien erikoislääkäri Anna Nikula lähti kuusi vuotta sitten Tukholmaan ja palasi osittain Helsinkiin viime syksynä. Nikula tuntee myös kanadalaisen lastensairaalan toimintaa, sillä hän on hankkinut lisäkoulutusta akuuttilääketieteestä Hospital of Sick Children -sairaalassa Torontossa vuoden ajan.
Näiden kolmen maan päivystysten käytännöt eroavat toisistaan merkittävästi. Oleellisin ero on siinä, kuinka päivystyksen akuuttia luonnetta ymmärretään.
Irti liiasta tarkkuudesta
Nikulan mukaan potilaaseen suhtaudutaan selvästi eri tavalla Ruotsissa ja Suomessa.
– Lastenlääkäri lähtee potilaskohtaamiseen usein diagnostiikka edellä. Pedantit suomalaislääkärit pyrkivät päivystyksessä selvittämään kaikki asiat, olivatpa ne päivystyksellisiä tai eivät. Ymmärrän sen. Ote on potilaslähtöinen, mutta ei aina tarkoituksenmukainen.
Kaikenkattavan selvittelyn takia seuraava potilas joutuu odottamaan vuoroaan pidempään, vaikka ei-päivystykselliset asiat voitaisiin käsitellä muualla myöhemmin.
– Akuuttitilanteessa diagnoosi on usein toissijainen asia, itsekin tein pitkään töitä sen oppimiseksi. Aina ei päästä diagnoosiin, se täytyy hyväksyä. Hätätilanteessa tärkeintä on turvata potilaan elämä ja ohjata hänelle oikea jatko.
Kanadassa lasten akuuttilääkäri on päivystyksessä paikalla aina, Ruotsissa kello 8–21. Suomessa päivystyksen hoitavat käytännössä juniorilääkärit.
– Tiedämme, että mitä kokeneempi päivystäjä on, sitä vähemmän hän tekee potilaalle tutkimuksia. Lasten kohdalla on erityisen tärkeää, että esimerkiksi verinäytteitä otetaan vain ehdoton minimi.
Akuuttiajattelussa työn ydin
Nikulan mukaan suomalaissairaaloiden lastenpäivystyksiin tarvitaan nyt akuuttilääketieteen syvempää osaamista. Lastentauteihin erikoistuville se tarkoittaisi pidempää ja suunnitelmallisempaa koulutusjaksoa päivystyksessä, vankkaa senioriopetusta, erilaisia kursseja ja hätätilanneharjoituksia.
– Myös akuuttilääketieteen erikoislääkärit voisivat valmistuttuaan tulla osaksi lasten päivystyksiä.
Nikula aavistelee vastarintaa, sillä ”eihän kukaan voi hoitaa lapsipotilaita niin hyvin kuin lastenlääkäri”. Todellisuudessa monessa päivystyksessä lapsipotilaita katsoo ensisijaisesti yleislääkäri tai sisätautilääkäri. Akuuttilääkärit eivät voisi kuitenkaan kantaa koko vastuuta etenkään suuremmissa yksiköissä.
– Myönnän, että Helsingissä on helppo puhua akuuttipediatrian puolesta sairaalan riittävän koon takia. Toisaalta isossa yksikössä jonot syntyvät herkemmin. Siksi tarvitaan rasvattua koneistoa.
Lasten päivystystä täytyy Nikulan mukaan joka tapauksessa kehittää, sillä päivystäminen on iso osa lastenlääkärin työtä.
Rannemurtuma kuntoon nukuttamatta
Anna Nikulan akuuttipediatriset opit ottavat parhaillaan ensiaskeleitaan Lastenklinikalla – paikassa, jossa hän itse erikoistui kymmenen vuotta sitten. Nikula on tuonut lasten päivystyksissä tapahtuvat toimenpidesedaatiot Kanadasta Ruotsin kautta Suomeen.
– Peruskäytäntönä on se, että ranteensa murtanut lapsi menee osastolle, hänet operoidaan nukutuksessa, ja hän yöpyy sairaalassa. Monet yläraajamurtumat voidaan kuitenkin saman tien reponoida kivuttomasti ilokaasusedaatiossa. Tätä aloittelemme nyt Lastenklinikalla.
Menetelmä säästää sekä potilaan ja perheen aikaa että leikkaussaliaikaa ja potilaspaikan, Nikula muistuttaa. Hän tekee aiheesta kliinistä tutkimusta Karoliinisessa.
Anna Nikula painottaa, että päivystysten eroista huolimatta lääketieteellinen hoito on Suomessa huippuluokkaa. Ruotsiin hän istuttaisi suomalaisen tavan poimia potilasjoukosta kiireellisinä kaikki alle kolmekuukautiset kuumeiset vauvat. Suomalainen ahkeruus naapurissa jo tunnetaankin.
Kirjoittaja:
Jaana Ahlblad
toimittaja
Kuva:
Mikko Käkelä
