Lapinlahden vanhan sairaalan auditorio Helsingissä.
Satapäinen sote-ammattilaisyleisö seuraa, kun näyttelijät Kaija Kiiski, Lotta Lindroos, Cécile Orblin ja Carl-Kristian Rundman esittävät muistisairaan potilaan hoitoa käsittelevää kohtausta. Lääkäri, hoitaja ja lähihoitaja selvittävät päivystyksestä vuodeosastolle siirretyn 83-vuotiaan Martan tilannetta. Kohtauksen tunnelma on aluksi etäinen ja viileä.
Juontaja, valmennuksia taiteen keinoin järjestävän Artsensen luova johtaja Niina Nurminen keskeyttää kohtauksen. Miten potilaan kohtaaminen sujui, hän kysyy yleisöltä.
– Lääkärin pitää esittäytyä! huikkaa yksi yleisön jäsen.
– Lähihoitaja tietää potilaasta eniten, häntä pitää kuunnella!
– Ei saa puhua potilaan yli ikään kuin hän ei olisi läsnä!
Näyttelijäkaarti ottaa neuvoista vaarin ja aloittaa kohtauksen alusta. Lääkäri kysyy hoitajilta potilaan asioista toisessa tilassa. Potilaan luona hän esittäytyy.
– Stop! Lääkärin pitäisi istua rullatuolissa istuvan potilaan tasolle, kuuluu yleisöstä.
Kohtaus muodostuu muutaman oton jälkeen sellaiseksi, että yleisö antaa ”työntekijöiden” onnistumiselle kiitettäviä arvosanoja.
”Huikea kokemus”
Mukana oli myös asiantuntijaraati, joka sai kommentoida esityksestä nousseita teemoja.
Raadin jäsenenä toiminut HYKS Syöpäkeskuksen johtava ylilääkäri Johanna Mattson oli vaikuttunut esityskokonaisuudesta.
– Tämä oli huikea kokemus. Tässä pääsi ihan eri tavalla eläytymään potilaan ja koko hoidon toimimattomuuden äärelle, Mattson sanoi.
Hän sai esityksestä myös konkreettisen idean.
HYKS Syöpäkeskuksessa on kokeiltu toimintaterapeutin palveluja nuorena aikuisena syöpään sairastuneille. Toimintaterapeutti on eräänlainen case manager, joka tunnistaa, mitä palveluja potilaalle kannattaa missäkin vaiheessa tarjota.
– Uskoisin, että iäkkään case manager pystyisi vähentämään hoitopolun aikana ilmaantuvaa päivystykseen menemistä, ylitutkimista ja sen kaltaisia asioita. Tämmöisiä kannattaisi pilotoida, Mattson pohti.
Raadissa oli myös Laakson sairaalan ylilääkäri Kaisa Halinen. Hänen työpaikallaan on toteutettu kaksi kertaa vastaavanlainen koulutus draaman keinoin. Tavoitteena on ollut kehittää asiakasosallisuutta.
Halisen mukaan koulutus oli henkilökunnan mieleen.
Koulutusta on toteutettu muun muassa niin, että henkilökuntaa meni mukaan kohtaukseen. Työntekijät saivat olan takaa sanoa näyttelijälle, miten hänen kannattaisi tilanteessa toimia.
– Se, että ihminen itse saa miettiä tilannetta, on parempi kuin passiivisena luentojen kuuntelu, Halinen sanoi.
Kirjoittaja
Minna Pihlava
Toimittaja
Kuva: Jussi Helttunen
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2018.
