”Olen oivaltanut, ettei hoito ole epäonnistunut, vaikka potilas jatkaisikin päihteiden käyttöä. Potilaan elämänlaatua on mahdollista parantaa, vaikka hän ei kykenisi täysin lopettamaan päihteitä.
Muistan amfetamiinia käyttävän potilaan, joka tuli osastolle ollessani A-klinikan päihdesairaalan vieroitushoito-osastolla lääkärinä. Potilas oli psyykkisesti huonokuntoinen ja pohdimme, onko hän psykiatrisen hoidon tarpeessa. Hoito oli haastavaa, ja mietin, miten potilaan käy myöhemmin. Vuoden kuluttua potilas tuli uudestaan sairaalaan ja oli paljon paremmassa kunnossa. Hän kertoi, ettei ole käyttänyt amfetamiinia kuin vähän aikaa ja ymmärsi tulla ajoissa hoitoon.
Lääkärin pitää uskaltaa tehdä yksilöllisiä ratkaisuja, jotka ovat lääketieteellisesti perusteltuja. Mihin tahansa potilaan toiveeseen ei tietenkään pidä lähteä mukaan. Hoitosuositukset ovat hyvä ohjenuora. Luottamus syntyy, kun käyttäytyy neutraalin asiallisesti, vaikka potilas olisi kuinka päihtynyt.
Lääkäri haluaisi tietenkin parantaa kaikki, mutta potilasta täytyy tulla vastaan ja miettiä yhdessä hoidon konkreettiset tavoitteet.
Potilas täytyy osata motivoida muutokseen. Ketään ei voi raitistaa pakolla. Vaikka henkilö on laitoshoidossa päihteiden käytön vuoksi, hän itse ei välttämättä tunnista ongelmaansa.
Lääkäreille oikeasti päätäntävaltaa
Enemmän päihdeongelmaisia pitää saada hoidon piiriin, ja kynnyksen hoitoon täytyy olla matalampi. Valtaosa päihdeongelmaisista on hoidon ulkopuolella.
Lääkäreillä täytyisi olla oikeasti päätäntävaltaa saada potilaat nopeasti hoitoon. Terveydenhuollon hoitotakuu koskee myös päihdehoitoa, kun hoidon tarve on lääkärin toteama. Tällä hetkellä potilaat menevät vieroitushoitoonkin useimmiten sosiaalihuollon päätöksellä. Lakia ei siis noudateta – tai tunneta.
Päihdeongelmaisten hoidon toteuttamista vaikeuttaa myös rahan niukkuus. Laitoshoitojaksot ovat kalliita, potilaita on paljon, ja jostakin pitää säästää. Siksi hoitojaksoja lyhennetään, ja uudelle jaksolle ei välttämättä pääse, jos on ollut hoidossa jo muutaman kerran.
Hoito on pirstaleista. Päihdepulmia hoidetaan yhdessä, somaattisia sairauksia toisessa ja mielenterveysongelmia kolmannessa paikassa.
Päihdehoitoa voi olla hankala saada. Vaikka monissa kunnissa on avoimia päihdehoidon päivystysvastaanottoja, saavutettavuus saattaa olla huono. Päihteidenkäyttäjä ei ehkä kykene menemään vastaanotolle aikaisin aamulla, ja iltapäivällä vastaanotto onkin jo kiinni.
A-klinikka Oy:n laitoshoitopalvelujen ylilääkärinä näen käytännössä, miten suuri kirjo hoitoon pääsyn ja hoidon käytännöissä on koko maassa. Ei ole todellakaan yhdenmukaista, kuka pääsee hoitoon ja millaisia sekä miten pitkiä hoitoja saa. Naapurikuntienkin välillä saattaa olla paljon eroja.
Vastuu leveämmille hartioille
Olisi hyvä, jos suurempi alue hoitaisi päihdepalvelut ja rahoitus tulisi laajemmalta pohjalta. Myös työntekijöiden koulutukseen täytyisi satsata. Päihdehoidosta puuttuu osaamista ja osaajia.
Toivon, että päihdelääketiede olisi erikoisala. Tämä helpottaisi uusien lääkäreiden saamista päihdehoitopalveluihin. Päihdelääketieteessä on mahdollista suorittaa erityispätevyys, jossa on aika laajat vaatimukset. Siitä olisi helppoa tehdä erikoisala pienillä toimilla.
Päihteiden käyttö puheeksi
Terveyskeskuslääkärien pitää muistaa kysyä potilaiden alkoholin käytöstä. Juomiseen on helpompi puuttua silloin, kun se vasta alkaa olla ongelma. Sama koskee muita päihteitä.
Lääkäreiden täytyy ymmärtää, että päihderiippuvuus on oikeasti sairaus, ja siihen liittyy samanlaisia haasteita kuin muihin kroonisiin sairauksiin.
Lääkärien pitäisi asettaa konkreettisia tavoitteita päihdepotilaan hoitoon. Monesti puhutaan paljon ja tavoitteet jäävät ympäripyöreiksi. Kirjataan esimerkiksi, että tavoitteena on vähentää päihteiden käyttöä. Ei kuitenkaan mainita tarkemmin, mitä ja miten. Jos potilas aikoo lopettaa stimulantit ja käyttää kannabista enää vain viikonloppuisin, kirjataan se tavoitteeksi ja lisäksi keinot, miten tavoitteeseen päästään. Seuraavalla kerralla hoitosuunnitelmaa arvioitaessa tarkastellaan, miten on mennyt ja mikä on ajankohtainen tavoite.
Avoimuudesta olisi hyötyä muillekin, kun päihdepuolikin alkaa pian olla Kannassa.
Lääkäri lääkärin töihin
Kun aikaa on vähän, se pitää käyttää tehokkaasti. Kiirettä voi käyttää kaikessa tekosyynä. On hyvä, ettei päihdehoidossa ole tiukkaa hierarkiaa, mutta lääkärin täytyisi kuitenkin enemmän keskittyä tekemään lääkärin töitä. Lääkäri ei esimerkiksi ratkaise potilaan asunnottomuutta.
Keskustelun painopiste täytyy osata kääntää vastaanotolla lääketieteellisiin asioihin, vaikka toimeentuloon liittyvät asiat voivat olla päällimmäisinä potilaan mielessä.”
Kuka?
› Margareeta Häkkinen, 39 vuotta
› LT, FL, VTM, päihdelääketieteen erityispätevyys, erikoistuu terveydenhuoltoon
› A-klinikka Oy:n laitoshoitopalvelujen ylilääkäri
› Asuu Vihdissä
› Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi lasta ja kissa
› Harrastaa kissojen kasvatusta, hevosurheilua ja kuntoliikuntaa
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuvat
Mikko Käkelä
Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 48/2019.
