ADHD ei ole vain nykyajan vitsaus, vaan sitä on esiintynyt ennenkin.
– Vaahteramäen Eemeli on hyvä esimerkki ADHD-lapsesta, ylilääkäri Elina Hermanson sanoo.
– Eemeli oli kekseliäs, välitön ja rohkea, mutta samalla myös ylivilkas ja keskittymiskyvytön. Hänellä oli kuitenkin optimaaliset olosuhteet. Ympärillä oli turvallisia, pysyviä aikuisia. Kasvatus oli sopivan jämäkkää, ja pieni maalaisyhteisö salli yksilöllisyyden.
Eemelillä ei ollut kännykkää, televisiota, tietokonetta tai muita laitteita vaatimassa huomiota. Nykyisin häiriötekijöitä on enemmän.
ADHD on koodikieltä
Vain harvassa työssä pärjää nykyisin ilman pitkäjänteistä opiskelua. Siksi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä ADHD:stä puhutaan niin paljon.
Helsingin koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa työskentelevä Hermanson korostaa, että ADHD ei ole kenenkään syy, vaan monien tekijöiden seuraus.
– Toisinaan vanhemmat juuttuvat syyllisyysajatukseen. Ennemmin pitäisi miettiä lapsen parasta.
Lääkäri kuulee lapsen tai nuoren lisäksi tämän vanhempia ja koulun opettajia. Taustatietojen perusteella suljetaan pois muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi unen puute saa aikaan samoja oireita, kuten levottomuutta ja ylivilkkautta.
Diagnoosi ei yksin riitä. Tarvitaan muutakin.
– On epäeettistä tehdä diagnoosi ilman jatkohoitosuunnitelmaa, Hermanson sanoo.
– Diagnoosi on koodikieltä. Sen avulla saadaan käyttöön lääketieteen tieto parhaasta hoidosta, kuntoutuksesta ja ennusteesta.
Myös vanhemmat osaavat etsiä tietoa diagnoosin avulla.
– Liian usein koulussa kärvistellään ilman lääkärin kannanottoa, kunnes tilanne on siinä pisteessä, että lapsesta halutaan vain eroon. Se ei ole mikään ratkaisu. Koulun ongelmana on, etteivät tukitoimet ulotu kotiin eivätkä vanhemmat saa apua.
Protokolla vapauttaa
Koska ihmisaivot kehittyvät vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa, myös vanhempia valmennetaan. Lapsi tarvitsee pelisäännöt, mutta myös kiitosta onnistumisistaan. Kun lapsi on rasittava, kiitos helposti unohtuu.
– ’Protokolla vapauttaa’, on kuningatar Elisabeth sanonut. Kun tiedät, miten pitää käyttäytyä, voit keskittyä kaikkeen muuhun. Vanhempien pitää muistaa myös kehua lasta, sillä tämä treenaa mielellään taitoja, joista saa myönteistä palautetta.
Hermanson on toiminut nuorisolääkärinä siitä lähtien, kun valmistui lastenlääkäriksi 13 vuotta sitten. Viimeksi hän työskenteli nelisen vuotta Kirkkonummen terveyskeskuksessa. Hän ei muista tavanneensa yhtään nuorta, jolle ADHD-diagnoosista olisi ollut haittaa.
Lääkehoito vähentää päihteiden käyttöä
Yhdysvalloissa ADHD-diagnoosi tarkoittaa yleensä lääkehoitoa. Suomessa lääkkeitä määrätään vähemmän. Lääkärin tehtävänä on varmistaa, että lääkkeen tuomat hyödyt ylittävät haitat.
Hermansonin kokemuksen mukaan moni suomalaisperhe suhtautuu lääkehoitoon turhan kielteisesti. Tutkimusten mukaan riittävän varhain aloitettu lääkehoito kuitenkin vähentää päihteiden käyttöä. Lääkkeen avulla nuori pystyy keskittymään ja voi hyödyntää omia vahvuuksiaan. Hän saa kiitosta, mikä johtaa myönteiseen kierteeseen.
– Nuoruuteen kuuluu kokeilukäyttäytyminen. Useimmille kuitenkin riittää yksi tai muutama päihdekokeilu. Jos itsetunto on huono, kuten diagnosoimattomalla ADHD-nuorella usein on, päihteisiin jää helpommin koukkuun. Monet päihteet helpottavat ADHD-oireita, minkä lisäksi humala tuo hetken unohduksen arjen murheisiin.
Arvioiden mukaan Suomessa noin viidellä prosentilla 6–18-vuotiaista on ADHD. Vain osalla heistä oireet jatkuvat lapsuudesta aikuisuuteen. Arvioiden mukaan aikuisista runsaalla kolmella prosentilla on ADHD, mikä tarkoittaa noin 110 000 aikuista. Heistä kuitenkin vain 1 650 sai Kela-korvausta yleisimmästä ADHD:n hoidossa käytetystä lääkeaineesta vuonna 2011. Hermanson ei hätkähdä lukua.
– Aikuisena ADHD on usein lievempi eikä enää vaadi lääkehoitoa, hän sanoo.
Lasten hyvinvointi on kaikkien etu
Hermanson on mukana työryhmässä, joka suunnittelee, miten levottomien ja keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten hoito voitaisiin järjestää Helsingissä nykyistä paremmin. Hankaluutena on muun muassa se, että hoito vaatii moniammatillisuutta. Jo lainsäädännön osalta matka opetuspuolelta terveys- ja sosiaalipuolelle on pitkä.
Perheiden on saatava apua myös ilman diagnoosia. Siksi työhön on tarkoitus valjastaa muitakin kuin lääkäreitä. Hermanson haaveilee keskittymisvalmentajista, joita kuka tahansa voisi pyytää apuun silloin kun levottoman lapsen kanssa tulee pulmia.
Yhteiskunnan kahtiajakautuminen näkyy nuorisolääkärin työssä.
– Osalla lapsista elämä on parempaa kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Heillä on vanhemmat, jotka paneutuvat kasvatukseen ja osaavat hyödyntää olemassa olevaa tietoa. On paradoksi, että juuri nämä vanhemmat kokevat usein syyllisyyttä, vaikka he osaavat hakea tarvittaessa apua. Toisaalta monen lapsen elämä on hyvinkin hajanaista, repaleista ja turvatonta, eivätkä he saa tarvitsemaansa hoitoa, elleivät esimerkiksi kouluterveydenhuolto tai lastensuojelu huolehdi siitä. Meidän kaikkien etuna on, että myös huono-osaiset voivat hyvin.
Eemeli selviytyi Kissankulmassa
Vaahteramäen Eemeli selvisi ilman diagnoosia. Kissankulmassa elämä oli yksinkertaisempaa ja Eemelin vanhemmat tunsivat vastuunsa.
Maailma on muuttunut Eemelin ajoista.
– Kyse on siitä, kuinka paljon yhteiskunta sietää ADHD-lasten pomppimista ja sähläämistä, Hermanson sanoo.
Teksti ja kuva:
Ansa Aarnio
Kirjoittaja on Haaga-Helian ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija.
