Virtsatieinfektio on yksi yleisimmistä asioista, joihin liittyen avohoidosta konsultoidaan infektiolääkäriä, kertoo infektiosairauksien ylilääkäri, dosentti Irma Koivula Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.
Syy lienee se, että virtsatieinfektiot ovat hengitystieinfektioiden jälkeen yleisimpiä infektioita. Konsultaatiopyynnöt liittyvät Koivulan mukaan tiettyihin ongelmatilanteisiin, kuten mikrobiin ja sen herkkyyteen, infektioiden toistumiseen ja vanhusten katetrointeihin, jotka altistavat virtsatieinfektioille.
Eniten virtsatieinfektioista kärsivät nuoret, juuri seksielämänsä aloittaneet naiset, sekä iäkkäät naiset. Nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä virtsatieinfektio on harvinainen, mutta vanhuusiässä ero tasoittuu.
Näyte ei tarpeen, kun oireet ovat tuttuja
Virtsanäytteen tutkiminen ei ole tarpeen silloin, kun kyseessä on perusterveelle nuorelle tai työikäiselle naiselle tuttu virtsarakkotasoinen taudinkuva tyypillisine oireineen, eikä infektioita ole useita vuodessa.
– Hoito on yksinkertaista ja lyhyttä, kun tulehdus on rakkotasolla. Kolme vuorokautta perusantibiootteja riittää. Vakavammassa infektiossa, johon liittyy selkäkipua ja kuumeilua, käytetään viikon hoitoa, Koivula sanoo.
Jos vaiva ei tunnu paranevan, seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevien naisten kohdalla täytyy miettiä sukupuolitautien mahdollisuus, tai onko kyse ylihygieenisyydestä ja liian voimakkaista pesuaineista.
Vanhuksilla väärän diagnoosin vaara
Iäkkäältä potilaalta virtsanäyte ehkä otetaan matalammalla kynnyksellä.
– Heilläkin täytyy olla sopiva oire, Koivula huomauttaa.
Usein näyte otetaan, kun pitkäaikaishoidossa olevan vanhuksen virtsa alkaa haista ja vanhus muuttuu levottomaksi ja kaatuilee. Yllättävä yleistilan lasku voi olla virtsatieinfektion aiheuttama, mutta se on epätodennäköistä ilman uusia paikallisoireita.
Vanhuksilla diagnostiikkaa hankaloittaa, että virtsanäyte sisältää herkästi välilihan alueen bakteereita. Siksi diagnostiikassa käytetään apuna leukosyyttien ja punasolujen määrää. Joskus ajaudutaan silti väärään diagnoosiin.
– Yleisoireen taustalla on aika harvoin virtsatieinfektio. Siksi on tärkeää huomioida, että vanhuksella on jokin uusi siihen sopiva oire, joista kirvely on tyypillisin. Jos selkeästi virtsateihin sopivaa oiretta ei ole, mutta virtsanäytteestä löytyy leukosyyttejä ja bakteereita, pitäisi etsiä taustalta myös muuta syytä, Koivula sanoo.
Hän muistuttaa, että antibioottien ja muiden vanhuksella käytössä olevien lääkkeiden yhteisvaikutuksiin liittyy omat riskinsä, joten turhia kuureja on syytä välttää.
– Tarkkuutta diagnostiikkaan, harkintaa hoidon valintaan ja herkästi muiden syiden selvitys, Koivula tiivistää.
E. coli on herkkä antibiooteille
Tavallisin taudinaiheuttaja on Escherichia coli -bakteeri, joka aiheuttaa 75–95 prosenttia kaikista virtsatieinfektioista. Muita suolistobakteereja todetaan harvemmin. Nuorilla naisilla varsin yleinen löydös on Staphylococcus saprofyticus.
Koivulan mukaan E. coli-bakteerin herkkyys antibiooteille on säilynyt vuosia ennallaan. Vuonna 2021 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella noin 24 prosenttia E. coli-bakteereista oli vastustuskykyisiä amoksisilliinille ja vajaa 15 prosenttia trimetopriimille. Vastustuskykyisempiä ESBL-E. coli-kantoja on viime vuosina todettu noin 2–3 prosenttia näytteistä. Kaikki niistä eivät enää liity matkustamiseen.
– Luku on ehkä hivenen pienentynyt, joka todennäköisesti selittyy koronapandemialla ja matkustuksen vähenemisellä, Koivula toteaa.
Anne Seppänen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
