Eri alojen kirurgit ja tehohoitolääkäri arvioivat moniammatillisesti suomalaisen Potilasvakuutuskeskuksen (VAKES) aineistosta kaikki kuolemaan johtaneet leikkaus- ja toimenpidekomplikaatiot vuosilta 2006–2010. Tutkimusaikana suoritettiin Suomessa noin 1 425 000 kirurgista toimenpidettä ja 295 000 synnytystä.
Viiden vuoden aikana yhteensä 126 potilasta menehtyi toimenpiteiden komplikaatioihin ja näistä tehtiin ilmoitus Potilasvakuutuskeskukseen. Tapauksista yhteensä 94 oli leikkauksen jälkeisiä kuolemia.
Toimenpidekuolemat liittyivät synnytyksiin (n = 10), gastroskopioihin tai kolonoskopioihin (n = 13), virtsarakon suprapuubisiin katetrin asetuksiin (n = 4) tai muihin perkutaanisiin toimenpiteisiin (n = 5). Kirurgian leikkauksissa potilaan kuoleman aiheuttivat yleisimmin gastrokirurgiset (n = 36), ortopediset (n = 29), sydänkirurgiset (n = 14) ja urologiset (n = 6) leikkaukset.
Kuolemaan johtaneissa tapauksissa ASA-luokka oli 3 tai 4 (75 %), potilailla oli taustalla sydänsairaus (37 %), leikkaus oli elektiivinen (70 %), erikoislääkärin suorittama (73 %) ja aikaviive kuolemaan yleisimmin 1–6 viikkoa (63 %). Tavallisia kuolinsyitä olivat virheelliset leikkauksen aikaiset arviot (45 %), postoperatiiviset infektiot (25 %) tai vuoto (17 %).
Äskettäisen kohorttitutkimuksen mukaan Euroopan Unionissa kirurginen sairaalakuolleisuus on ollut vähäisintä Suomessa (4 %) ja yleisintä Puolassa. Aikaisemmin ei ole julkaistu näin tarkkaa koko maan kattavaa analyysia. Se tiedetään, että useimpiin kirurgisiin toimenpiteisiin liittyy kohtalainen kuolleisuus, esimerkiksi sappikirurgiassa tai kolorektaalikirurgiassa se on noin 1–5 %. Kuolema leikkauskomplikaationa on kuitenkin pahin mahdollinen katastrofi sekä potilaalle, omaisille että leikkaavalle kirurgille.
Kuolema voi johtua potilaan vaikeasta perussairaudesta (esimerkiksi sydänsairaus ja vatsakalvotulehdus), mutta myös virheellisestä leikkauksen aiheesta, teknisistä virheistä leikkauksen aikana tai myös leikkauksen jälkeisistä hoitovirheistä. Tutkimus osoitti, että usein monta pienempää hoitovirhettä kasaantui yhteen ja aiheutti lopputuloksena potilaan kuoleman. Tutkimus osoitti myös, että turvallista toimenpidettä ei ole olemassakaan. Esimerkiksi nenä-mahaletkun laittoon tai gastroskopiaan liittyi kuolemia. Luultavasti emme koskaan pääse täysin virheettömään suoritukseen leikkaussalissa, kuten emme liikenteessäkään – ihmisiä kun olemme.
VAKES tarjoaa tutkijoille hyvän mahdollisuuden analysoida lääketieteellisen hoidon laatua ja erityisesti hoidon komplikaatioita. Rekisteri kattaa lakisääteisesti koko maan sekä julkisen että yksityisen terveydenhuollon. Ainoa puute VAKES-rekisterissä on, että jos potilas tai omainen ei syystä tai toisesta ole tehnyt hoidon haittatapahtumasta ilmoitusta, hänen tietojaan ei rekisterissä ole.
Hannu Paajanen
Gastrokirugian professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 8/2014.
