Ensihoitolääkärin aamuvuoro alkaa Australian Queenslandin lääkärihelikopteritukikohdissa aina samalla rutiinilla. Varusteiden tarkastuksen lisäksi lääkärin pitää hoitajan kanssa harjoitella intubaatiota. Välineet ja varavälineet esiin, esimerkkitapauksen läpikäynti ja kuittaus harjoittelun suorittamisesta.
– Tämä on esimerkki siitä, kuinka standardoitua toiminta oli, sanoo Queenslandissa ensihoitolääkärinä vuoden työskennellyt anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Riika Merivirta.
Australia oli hänelle tuttu paikka sekä nuorisovaihdosta että kolmen kuukauden sairaalajaksolta vuonna 2004. Lääkärihelikopterissa työskentelyn mahdollisuudesta hän kuuli muilta siellä työskennelleiltä suomalaislääkäreiltä.
Hän palasi omaan työhönsä TYKS:iin elokuun lopussa 2017.
Koulutus turvaa laatua
Koulutukseen panostettiin Queenslandissa paljon. Vuoden rupeama alkoi viikon kestävällä perehdytys- ja harjoitteluosuudella. Ensimmäisten työvuorojen aikana piti myös suorittaa laitepassit.
Lääkärit ja hoitajat osallistuivat viiden tunnin viikoittaisiin koulutuksiin, joissa käytiin muun muassa läpi esiin tulleita tapauksia auditointihengessä.
Tarkat rutiinit ja koulutus turvasivat jatkuvuutta ja laatua. Tämä oli tarpeen, koska lääkärit vaihtuivat usein ja saattoivat tulla eri puolilta maailmaa. Varsinkin moni paikallinen lääkäri vasta erikoistui.
Hoitotilanteissa lääkärin odotettiin selittävän ääneen tekemisiään ja suunnitelmiaan.
– Se oli hyvä, vaikka kaiken ääneen kertominen oli vierasta. Yleisen tilannetietoisuuden kannalta on parempi, että muut ovat tietoisia, mistä on kyse ja mihin ollaan menossa.
Kaikki toimintatavat eivät Riika Merivirran mielestä olleet optimaalisia.
Tilannetta ohjaavalla pelastuskeskuksella oli oikeus ottaa kantaa toimenpiteisiin. Toisinaan ohjeet eivät olleet linjassa omien ajatusten tai suunnitelmien kanssa.
Suomessa lääkärihelikoptereissa on Merivirran mukaan enemmän itsenäisyyttä ja vapautta työssään kuin Queenslandissa, osin siksikin, että lääkärit ovat meillä yleensä jo erikoistumisensa suorittaneet.
Innovaatiot otetaan hitaasti käyttöön
Osa hoitokäytännöistä tuntui vanhentuneilta.
– Uusien lääkkeiden ja innovaatioiden käyttöönotto tuntuu tapahtuvan siellä hitaammin, Merivirta sanoo.
Yksi vanhentuneelta tuntunut käytäntö liittyi psykiatristen potilaiden kuljetusten aikana käytettyyn rauhoituslääkitykseen.
Pitkien etäisyyksien osavaltiossa psykiatria ei aina ollut potilaan lähikulmilla, joten psykiatrisia potilaita kuljetettiin lentokoneilla saamaan psykiatrin arvio. Säännöt edellyttivät, että potilas on lepositeissä. Joskus heitä myös rauhoitettiin. Käytettävä aine oli Merivirran kummastukseksi droperidoli, jota käytetään Suomessa leikkauksen jälkeiseen pahoinvointiin.
– Semmoisia annoksia en ollut koskaan nähnyt tai kuullut käytettävän, enkä tällä indikaatiolla, hän sanoo.
Työhön kuului ylipäätään enemmän potilaskuljetuksia kuin Suomessa.
Kevyt sedaatio ihmetytti
Toinen ihmetyksen aihe oli hengityskoneessa olevien potilaiden kevyt sedaatio. Syntyi hankalia tilanteita, kun haettava intuboitu potilas pisti hanttiin ja liikkui.
Käytäntöä perusteltiin verenpaineen laskun riskillä. Suomessa tällaisissa tilanteissa käytetään tarvittaessa verenpainetta kohottavaa lääkettä.
– Ajatus oli heille vieras, että korjataan yhden lääkkeen sivuvaikutuksia toisella lääkkeellä.
Lisäksi sedaatioon käytettiin yleisesti infuusiona annettavaa midatsolaamia, jonka teho ei nuorilla, muutoin hyväkuntoisilla potilailla ollut riittääkseen.
Riika Merivirta otti aiheen esille tukikohdan vastuuhenkilöiden kanssa. Asiaa käsiteltiin myös viikkoauditoinnissa.
– Keskustelujen myötä he huomasivatkin tarvitsevansa päivitystä joihinkin ohjeistustensa kohtiin.
Suomesta Riika Merivirta kaipasi myös viranomaisverkon käyttömahdollisuutta. Työntekijät olivat omilla kännyköillään yhteydessä lentotyötä organisoivaan pelastuskeskukseen, jolle hätäkeskus hälytykset siirsi.
– Lisätietojen saaminen kohteesta oli vaikeaa.
Työilmapiiri oli iloinen
Työvuorot olivat 12 tunnin mittaisia. Vuoronvaihto tapahtui kuudelta aamulla ja illalla. Tähän päälle tuli viiden tunnin viikoittainen koulutus. Pitkät lennot venyttivät välillä päiviä. Alle neljä tuntia kestäneistä ylitöistä ei maksettu korvausta.
Työn sisältö oli kevyempää kuin Suomessa, vaikka pitkät kuljetusmatkat ja kesän kuumuus rasittivat.
Hälytysten odotteluaikana Merivirralla ei alkuun ollut mitään velvollisuuksia. Suomessa hän käyttää ajan erilaisten koulutus- ja kehityssuunnitelmien tekoon.
Loppupuolella vuoden rupeamaa odotusajoille tuli projekteja, esimerkiksi selvityksen veren käytöstä Queenslandin lääkärihelikopteritoiminnassa.
Työilmapiiriä Merivirta kuvaa iloiseksi ja auttavaiseksi.
– Tuntui, että ihmisillä ei ollut huonoja päiviä ollenkaan.
kirjoittaja:
Minna Pihlava
toimittaja
kuva: Vesa-Matti Väärä
Julkaistu Lääkärilehdessä 12–13/2018.
