Joka aamu kello kahdeksan Suomen kaikkien teho-osastojen vastuulääkäreille lähtee viesti:
Montako paikkaa käytössä, montako potilasta, montako koronapotilasta, voitteko ottaa potilaita muualta?
Tiedot kokoaa Kuopion yliopistollisen sairaalan korona-ajan tehohoitoa kansallisesti koordinoiva toimisto.
Elokuulta lokakuulle määrä pysyi melko tasaisesti kolmenkymmenen tuntumassa, mutta kolmen viikon ajan suunta on ollut nouseva.
Maanantaina määrä kävi 53:ssa, kertoo anestesiologian ja tehohoidon professori ja ylilääkäri Matti Reinikainen Itä-Suomen yliopistosta ja Kysistä. Reinikainen vetää koordinointia.
Viime aikoina on ollut esillä, että 50 koronapotilasta on raja, joka alkaa vaikuttaa selvästi muuhun toimintaan.
Luvun taustalla on aiemmin kertynyt kokemus.
– Usein nähdään, että jos sattuu olemaan pitkäaikaisesti noin viidennes paikoista pitkäaikaispotilaiden käytössä, siitä seuraa paikkapula, ja jäljelle jäävät paikat eivät tahdo riittää vaihtuvamman potilasjoukon hoitamiseen, Reinikainen sanoo.
Normaalisti Suomessa on koronapotilaita hoitavilla teho-osastoilla yhteensä 250–270 tehohoitopaikkaa, josta 50 on noin viidennes.
Lisähaaste on ollut, että koronapotilaat eivät jakaudu tasaisesti Suomen sairaaloihin. Eniten on ollut painetta eteläisessä Suomessa. Hyksin erityisvastuualueen teho-osastojen kapasiteetista yli kolmannes on tälläkin hetkellä koronapotilaiden käytössä.
Aivan viime aikoina myös Oulun yliopistolliseen sairaalaan on päätynyt aiempaa runsaammin koronapotilaita tehohoitoon.
Vaikeasti sairas mutta stabiili potilas sopii siirtoon
Potilasmääriä tasataan tarpeen tullen sairaaloiden välillä. Tämä tapahtuu Matti Reinikaisen mukaan pääsääntöisesti yliopistosairaaloiden ympärille muodostettujen erityisvastuualueiden sisällä, mutta myös niiden välillä tarpeen tullen.
Erva-alueiden välillä siirtoa koordinoidaan Kysistä.
– Ollaan katsottu karttaa ja kulloistakin kuormitustilannetta ja ehdotettu sitten esimerkiksi, että nyt voisi Husista siirtää potilaita Kuopioon tai nyt taas näyttää siltä, että ottaisiko Turku vastaan potilaan.
Sairaanhoitopiirien välillä on tehty kaikkiaan noin 60 siirtoa liiallisen kuormituksen helpottamiseksi, suurin osa viime talvena ja keväänä.
Reinikaisen mukaan siirrettäväksi soveltuu parhaiten potilas, jonka sairaus on niin vaikea, että ennakoidaan pitkää tehohoitojaksoa, mutta jonka kunto on riittävän stabiili, jotta siirto voidaan tehdä.
Näin siirto on mahdollisimman turvallinen potilaalle ja samalla merkittävä apu lähettävälle yksikölle.
Tapausmäärät huolestuttavat
Enimmillään keväällä oli 64 COVID-19-potilasta tehohoidossa.
– Viimeaikainen kehitystrendi näyttää, että hyvinkin on mahdollista, että ollaan menossa samaa kohti. Toivotaan, että ei ainakaan yli sen mentäisi. On huolestuttavaa, että uusien tapausten määrät kolkuttelevat uusia ennätyksiä päivä päivältä, ja rokottamattomia on vielä huomattavan paljon.
Lähitulevaisuuteen tuo tehohoidon kannalta lisähuolta joulu ja vuodenvaihde, jolloin henkilökuntaa on vähemmän saatavilla kuin arkena.
– Täytyy toivoa, että leviämisalueille säädetyt uudet ravintolarajoitukset itsessään vaikuttavat, kannustavat ihmisiä rokottautumaan ja toimisivat muistutteena ihmisille, että epidemia ei suinkaan ole ohi.
Epidemian torjunnan arjen toimet kuten maskit ja turvavälit pitäisi edelleen muistaa, hän sanoo.
Äärirajoilla ei olla
Entä jos toteutuisi kauhuskenaario, jossa koronapotilaiden tehohoitopaikkojen tarve esimerkiksi tuplaantuisi nykyisestä?
Siitäkin selvittäisiin, mutta muita potilaita jäisi hoitamatta, ja hoitovelkaa kertyisi taas lisää.
Kun keväällä 2020 oltiin suuren tuntemattoman edessä, tehohoitokapasiteettia lisättiin supistamalla elektiivinen leikkaustoiminta minimiin. Henkilökuntaa täydennyskoulutettiin tehohoitotyöhön. Moni työskentelikin tehohoidossa, joko työparina tai avustavissa tehtävissä.
Enimmillään sairaalat ilmoittivat lisäkapasiteetiksi yhteensä noin 150 tehohoitopaikkaa.
– Toki täytyy muistaa, että näillä paikoilla olisi ollut henkilökuntaa, joka ei vakituisesti tehnyt tehohoitotyötä, Matti Reinikainen sanoo.
Tilanteessa auttoi, että ei ollut lomakausi ja lisäksi voimassa oli valmiuslaki, joka salli hoitotakuun määräaikojen unohtamisen ja työvuorojen suunnittelun poikkeuksellisella tavalla.
Kasvatettua kapasiteettia ei tarvinnut missään vaiheessa ottaa kokonaan käyttöön. Keväällä 2020 oli enimmillään 83 potilasta tehohoidossa.
Jos potilasmäärä olisi edelleen kasvanut, koko ajan olisi tullut vaikeammaksi ja vaikeammaksi taata tavanomaisten laatustandardien mukainen tehohoito.
– Mutta jos ajatellaan kauhuskenaarioita, niin käytettävissä olevin resurssein pyritään tekemään se, mikä on mahdollista. Uskon toki, että valtiovaltakin pyrkii sellaisiin epidemian hillintätoimiin, ettei tällaisiin katastrofeihin ajauduttaisi.
Minna Pihlava
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
