Syöpäsairauksiin liittyvä tukostaipumus tunnetaan hyvin, mutta painopiste tutkimuksessa ja lääkehoidossa on vahvasti laskimopuolella. Maalaisjärjellä ajateltuna myös valtimotukosten riski on suurempi, mutta kirjallisuudesta konkreettisia lukuja hakeva saa mennä jopa vuosikymmeniä taaksepäin.
Itävaltalainen syöpäpotilasrekisteri CATS (Cancer And Thrombosis Study, Wien) on kietonut itsensä syöpään liittyvän laskimotukoksen tutkimukseen monella rintamalla. Tukosten seurantaan otetuilla potilailla oli uusi tai tuoreeltaan uusiutunut syöpäsairaus. Potilaita kertyi kymmenen vuoden rekrytointiaikana 1 880, ja heidän tukoksiaan seurattiin noin kahden vuoden ajan. Kuolleisuus tänä aikana oli 40 % ja laskimotapahtumia oli 157 (8,4 %).
Valtimotukoksia diagnosoitiin 48 (2,6 %), ja tyypillisin oli sydäninfarkti. Miessukupuoli, ikä, tupakointihistoria ja verenpainetauti lisäsivät riskiä perinteisistä tekijöistä, taudeista keuhko- ja munuaissyöpä. Valtimotukoksen riski kasvoi ajan myötä niin, että kahden vuoden kohdalla se oli suurimmillaan, 2,6 %. Valtimotukos nosti ennusteellisen kuolleisuuden kolminkertaiseksi.
Valtimotukoksen riski on siis kasvanut, mutta mikään häkellyttävä se ei ole eikä – onneksi – laskimotukosriskin luokkaa. Ilmaantuessaan kumpikin viittaa huonompaan ennusteeseen, mutta valtimotauti ehkä astetta konkreettisemmin. Taustasairaudet vaikuttavat aina eikä tukosriskiä pidä hoitovalinnoilla ylenpalttisesti lisätä, mutta pääpaino on kuitenkin syövän nujertamisessa. Kun potilas alkaa kysellä seurantakäynneillä kolesterolimittausten perään, niin taitaa olla jo liian terve syöpälääkärin vastaanotolle.
Lähde:
Grilz E, Königsbrugge O, Posch F ym. Frequency, risk factors, and impact on mortality of arterial thromboembolism in patients with cancer. Haematologica 2018;103:1549–56.
Kirjoittaja:
Marko Vesanen
erikoislääkäri
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 46/2018.
