Syöpää sairastavat lapset liikkuivat hoitojen aikana yhtä paljon – tai pikemminkin yhtä vähän kuin terveet lapset vapaa-aikanaan. Noin kolmasosa terveistä lapsista liikkui tunnin päivässä vapaa-aikanaan ja loput vähemmän. Nämä tulokset sai Lotta Hamari väitöstutkimuksessaan.
Terveiden lasten oletettiin liikkuvan enemmän kuin syöpää sairastavien, koska heidän vointinsa on parempi ja mahdollisuudet liikkua paremmat. Hamari toteaa, että vaikka aihe vaatii vielä jatkotutkimusta, tulokset ovat suuntaa antavinakin huolestuttavia erityisesti terveiden lasten näkökulmasta. Tulosten valossa voidaan kuitenkin nähdä positiiviseksi, ettei vakava sairaus ja sen hoidot välttämättä vähennä lasten liikunnan määrää terveisiin verrattuna.
Lapsuusiän syöpään sairastumiseen ei vaikuta liikunta tai liikkumattomuus, mutta sen myöhäisvaikutusten ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla on suuri merkitys. Sen vuoksi liikunnan edistäminen heti hoitojen alkuvaiheista lähtien on tärkeää.
Aktivoivista videopeleistä kannustusta liikkumiseen
Hamari tutki väitöskirjatyössään aktivoivien videopelien mahdollisuuksia edistää syöpää sairastavien lasten fyysistä aktiivisuutta.
– Aktivoivat videopelit eivät tässä kokeellisessa asetelmassa näyttäneet edistävän lasten fyysistä aktiivisuutta syöpähoitojen alkuvaiheessa. Tulokset antoivat kuitenkin lupaavia viitteitä siitä, että oikein ajoitettuna ja kohdennettuna näiden pelien pelaaminen voisi aktivoida lapsia jo hoitojen aikana osana suurempaa kokonaisuutta ja edistää liikuntaa sairaalassa ja kotona. Lapset innostuivat pelaamaan pelejä ja käyttämään myös aktiivisuumittaria, joka oli tutkimuksessa yksi fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmä, Hamari toteaa.
Hamari selvitti myös kaupallisen aktiivisuusmittarin soveltuvuutta lasten liikunnan määrän mittaamiseen.
– Tutkitun mittarin sykäysmääriä voitiin verrata tutkimuskäyttöön tarkoitetun aktiivisuumittarin sykäysmääriin liikuttaessa matalilla tehoilla, mutta kohtalaisen ja korkean tehon liikunnan aikana mittari yliarvioi askelsykäysten määrää tutkimuskäyttöön tarkoitettuun aktiivisuusmittariin verrattuna, Hamari huomauttaa.
Sen lisäksi, että syöpää sairastavat lapset liikkuvat hoitojen aikana vähän, neljäsosalla heistä oli riski saada motorisia vaikeuksia tai heillä oli jo vaikeuksia liiketaidoissa, kuten tasapainossa, heittämisessä ja kiinniottamisessa sekä käden hienomotorisissa tehtävissä.
– Näiden kaikkien kehittämisessä liikunnalla on tärkeä merkitys, Hamari tähdentää.
Koettu fyysinen pätevyys yhteydessä liikunnan määrään
Hamari toteaa, että mitä positiivisemmin lapsi ajatteli itsestään, sitä todennäköisemmin hän oli aktiivinen vapaa-aikanaan. Erityisen vahva yhteys oli 15-vuotiaana.
Väitöskirjatutkimuksen tuloksia ja tutkimuksen aikana opittua voidaan hyödyntää kehitettäessä perinteisiä ja uusia digitaalisia keinoja tukea lasten liikuntaa yleisesti – ja erityisesti syöpää sairastavien lasten liikuntaa.
– Aktivoivia digitaalisia pelejä ja sovelluksia eri potilasryhmille tulisi tulevaisuudessa kehittää myös mobiilialustoille, ja tutkia niiden luotettavuutta, pätevyyttä ja soveltuvuutta terveydenhuollon käyttöön, Hamari korostaa.
TtM Lotta Hamarin väitöskirja Assessment and promotion of physical activity in children – with special reference to children diagnosed with cancer tarkastetaan Turun yliopistossa 6.4.2018.
Kirjoittaja: Ulla Toikkanen
Kuva: Panthermedia
