Henkilökunnan vähäinen kokemus, pitkät kuljetusajat ja puutteellinen kirjaaminen nousivat ongelmiksi tutkimuksessa, joka selvitti synnynnäistä sydänvikaa sairastavien vastasyntyneiden siirtokuljetuksia Suomessa.
Lastenklinikalle saapuessaan moni lapsi oli huonossa kunnossa.
– Sydänvikojen kirurginen hoito on parantunut merkittävästi viime vuosikymmeninä, mutta kuljetuksissa ei ole tapahtunut vastaavaa kehittymistä. Kuljetusjärjestelmän pitäisi olla tehokas ja turvallinen, jotta voisimme vähentää kuljetukseen liittyneitä ongelmia, joilla saattaa olla lasten kuolleisuutta ja vammautumista lisäävä vaikutus, neonatologi, LKT Liisa Rovamo Jorvin sairaalasta toteaa.
Ensimmäisen elinkuukautensa aikana leikkaushoitoa tarvitsevia sydänvikaisia lapsia syntyy Suomessa yksi tuhatta lasta kohden.
Näistä sydänvioista vain noin 30 % pystytään diagnosoimaan raskausaikana, jolloin synnytyksiä voidaan keskittää Naistenklinikalle. Suurimmassa osassa lapsen sairaus ilmenee vasta syntymän jälkeen.
Yliopistosairaaloiden kuljetusjärjestelyt eivät olleet olennaisesti parempia kuin keskussairaaloissa. Hyviä malleja on kuitenkin olemassa.
– OYS on kuljettanut vastasyntyneitä lentäen jo yli 10 vuoden ajan. Oulussa lapsi siirretään synnytyssalista teho-osastolle stabiloitavaksi ennen siirtoa, jolloin lapsen vointi on parempi, Rovamo kertoo.
Noutotiimeistä apua
Ongelmaksi havaittiin myös kalusto, sillä ambulanssit on suunniteltu aikuisten kuljetusta varten.
– Ambulansseissa ei ole tarpeeksi tilaa hoitotoimenpiteille keskoskaapin kanssa. Niissä ei välttämättä ole riittävästi kaasuja eikä sähköä, varsinkaan kovalla pakkasella. Jopa bensa saattaa loppua tai auto rikkoutua yllättävän kuljetuksen aikana, Rovamo kuvaa.
Hän korostaa, ettei vika ole yksittäisten ambulanssiyritysten, vaan terveydenhuollon rakenteiden suunnittelussa.
– Vastasyntyneiden kuljetuksia on kaikista potilassiirroista vain 1–2 %, joten niihin ei ole satsattu taloudellisesti. Lapsilla olisi kuitenkin jäljellä enemmän laatupainotettuja elinvuosia kuin aikuisilla.
Rovamo pitää ongelmallisena sitä, että Suomessa siirtokuljetukset kuuluvat lain mukaan lähettävälle sairaalalle. Vastaanottavassa sairaalassa olisi enemmän kokemusta ja resursseja hoitaa harvinaisia tilanteita.
Ratkaisuksi ehdotetaan samankaltaista noutotiimitoimintaa kuin elinsiirroissa.
– Lasten anestesiologin ja teho-osaston kokeneen sairaanhoitajan tiimi lähtisi Lastenklinikalta lapsen luo esimerkiksi Kajaaniin, jossa he varmistaisivat, että lapsen tila on vakaa ja hoitaisivat häntä siirron ajan. Kalusto olisi tätä varten suunniteltu, hän kuvaa.
Ambulanssikuljetuksia ehdotetaan rajattavaksi vain Etelä-Suomeen noin 200 kilometrin päähän Lastenklinikalta. Turkua, Tamperetta tai Mikkeliä kauemmaksi suositellaan lentokuljetuksia.
Maria van der Meer
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 22/13.
