Sydämen vajaatoiminnan omahoidon tarkoituksena on auttaa potilasta tekemään sellaisia arkielämän valintoja, joilla on mahdollista helpottaa oireita ja sydänsairauden etenemistä. Ohjeet arjen valintoihin saa terveydenhuollon ammattilaisilta ja ne tehdään yksilöllisesti. Merkitystä on niin ravinnolla kuin liikunnallakin.
Vajaatoimintadiagnoosin saaminen voi tulla potilaalle yllätyksenä. Tämä puolestaan voi aiheuttaa kieltämisreaktion ja torjunnan sairautta ja sen hoitoa kohtaan. Hoidon sujumisen kannalta haavoittuvin vaihe onkin pian sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Tuolloin potilas ei ole vielä omaksunut saamiaan neuvoja ja vaarana on lääkityksen lopettaminen haittavaikutusten ilmaantuessa.
Siksi potilaan olisikin tärkeää ymmärtää lääkehoidon ja arjen valintojen merkitys ja siitä koituva hyöty pitkällä aikavälillä. Lääkärin tulisi myös seurata omahoidon toteutumista kontrollikäyntien avulla.
Ohessa on asioita, jotka omahoidossa tulisi ottaa huomioon.
1. Nesteiden käyttö
Nesteiden käyttöä ei tarvitse rajoittaa lievässä sydämen vajaatoiminnassa, mutta vaikeassa vajaatoiminnassa nesteiden kohtuukäytöllä voidaan vähentää turvotusten kehittymistä ja diureettien tarvetta.
Potilaan olisi hyvä pitää kirjaa painostaan. Tällä tavoin hän voi seurata nestetasapainoaan. Nopea painonnousu voi nimittäin viitata kudosturvotusten lisääntymiseen ja enteillä keuhkopöhöä. Normaalikokoisella aikuisella 1–2 kilogramman painonnousu 2–3 päivässä merkitsee käytännössä sitä, että kudoksiin kertyy nopeasti nestettä.
Nopea painon lasku puolestaan voi merkitä kuivumaa. Tämä voi vähentää sydämen minuuttitilavuutta, laskea verenpainetta liiaksi, heikentää munuaispuhdistumaa, aiheuttaa hyperkalemiaa ja altistaa rytmihäiriöille. Nesteiden käytön pitäminen tasapainossa on siis tärkeää.
2. Suolan käyttö
Suolan käytöstä vajaatoiminnassa ei ole yksiselitteisiä ja kattavia suosituksia tutkimustiedon vähäisyyden takia. Suolan runsas käyttö on kuitenkin haitallisesti kytköksissä useisiin sydämen vajaatoiminnan patofysiologisiin mekanismeihin (kohonnut verenpaine, volyymikuormitus). Se voi myös heikentää vajaatoiminnan hoitoon käytettävien lääkkeiden tehoa. Verenpainetauti on yksi yleisimmistä vanhuksilla esiintyvää vajaatoimintaa aiheuttavista sairauksista.
Lääkäri arvioi suolarajoituksen tarpeen yksilöllisesti. Käytännössä suolan käyttöä voi hillitä suosimalla ruokavaliossa vähäsuolaisia valmisteita ja välttämällä ruoan tarpeetonta maustamista suolalla. Olisi hyvä myös muistaa, että suolan käytön äärimmäinen rajoittaminen voi johtaa todelliseen natriumin puutteeseen.
3. Ravitsemus, ylipaino ja aliravitsemus
Vajaatoimintapotilaiden ravitsemuksesta ei ole kattavia ja yleispäteviä ravitsemussuosituksia, mutta ravitsemuksen tulisi olla monipuolista, vähärasvaista ja vähäsuolaista. Ravinnon pitäisi sisältää normaalipainoisilla runsaasti kaloreita.
➤ Ylipaino
Ylipaino kuormittaa verenkiertojärjestelmää monin tavoin ja lisää riskiä sairastua diabetekseen ja valtimonkovettumistautiin. Ylipainoon liittyy myös kohonnut verenpaine ja uniapnea useammin kuin normaalipainoisilla. Sympaattisen hermoston unenaikainen ylivireys lisää rytmihäiriöiden riskiä sekä kohottaa systeemistä valtimopainetta ja keuhkovaltimopainetta.
Vajaatoimintapotilaan ylipainon vähentäminen on syytä toteuttaa maltillisesti. Akuutin vajaatoiminnan aikana ei ole syytä laihduttaa aktiivisesti. Kun vajaatoiminta on oireiltaan vakaa eikä potilaalla ole enää kudosturvotusta, lihavan potilaan (painoindeksi > 30 kg/m2) on kuitenkin syytä ryhtyä laihduttamaan ohjatusti. Vaikeasti lihaville (BMI > 35 kg/m2) voidaan harkita erittäin niukkaenergiaista dieettiä (VLCD), jos tavanomaisilla ruokavaliomuutoksilla ei ole saatu toivottua tulosta. Vaikeimmin oireileville potilaille tällainen dieetti on turvallisinta aloittaa valvotuissa olosuhteissa vuodeosastolla mahdollisen nopean nesteiden erittymisen ja elektrolyyttihäiriöiden takia.
➤ Kakeksia
Sydämen vajaatoimintapotilailla katsotaan olevan kakeksia (vaikea aliravitsemustila), kun turvotuksista vapaa paino vähenee 6–12 kuukaudessa yli 5 prosenttia.
Kakeksian ehkäisemiseksi on kiinnitettävä huomiota ravinnon määrään ja laatuun vajaatoiminnan diagnoosin selvittyä. Lievässä vajaatoiminnassa riittää normaali runsasenergiainen, monipuolinen ja vähäsuolainen ravinto. Jos kyseessä on vaikea vajaatoiminta tai potilaalle on jo kehittynyt kakeksia, lisäravinteiden käyttöä voidaan pitää perusteltuna, joskaan käytön tehosta ei ole tutkimusnäyttöä. Ruokahalua lisääviä aineita voidaan kokeilla. Anabolisten hormonien käytöstä ei ole osoitettu olevan hyötyä.
6. Anemia
Jopa 30–48 prosentilla sydämen vajaatoimintaa sairastavista esiintyy anemiaa. Taustalta paljastuu useimmiten raudanpuute, joka voi olla seurausta puutteellisesta ravitsemuksesta tai raudan menetyksestä esimerkiksi suolistoverenvuodon takia. Muita anemian syitä voivat olla munuaisten vajaatoiminta, B12-vitamiinin tai folaatin puute ja luuytimen sairaus. Krooniseen sairauteen voi liittyä sytokiinivälitteinen raudan käyttöhäiriö. Anemia voi olla myös näennäistä ja selittyä nesteiden kertymisen aiheuttamasta laimenemisesta.
Jos lääkäri toteaa potilaan kärsivän anemiasta, potilas voi omahoidossa valita runsaasti rautaa sisältäviä ravintovalmisteita (hemirautaa sisältävät elintarvikkeet: liha, siipikarjatuotteet, täysjyväleipä). Lisäksi lääkäri saattaa kehottaa potilasta käyttämään suun kautta otettavia rautavalmisteita.
7. Alkoholin käyttö
Pitkään kestänyt runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa sydänlihasvaurion. Hyvä uutinen on se, että pitkään ja runsaasti alkoholia käyttäneiden potilaiden sydämen toiminta voi toipua alkoholista pidättymisen avulla merkittävästi.
Tarkkaa turvarajaa alkoholin haitallisille vaikutuksille ei tunneta. Vajaatoimintapotilaan alkoholinkäyttö ei kuitenkaan saisi ylittää yhtä ravintola-annosta (lasillista viiniä, yhtä pulloa keskiolutta, 4 cl:aa viinaa) päivässä. Jos alkoholin epäillään olevan sydämen vajaatoiminnan pääasiallisin syy, sen käyttö tulisi lopettaa kokonaan.
8. Tupakointi
Vajaatoimintapotilaiden omahoitoon kuuluu tupakoimattomuus. Nikotiini supistaa verisuonia, suurentaa ääreisverenkierron vastusta ja nostaa verenpainetta. Tupakan savukaasut vaurioittavat keuhkoja, ylläpitävät kroonista tulehdusta hengitysteissä ja haittaavat kaasujen vaihdantaa. Keuhkoahtaumatauti on yksi tärkeimmistä sydämen vajaatoiminnan vaikeutumiseen myötävaikuttavista sairauksista.
Tupakasta luopumista voidaan auttaa nikotiinivalmisteilla. Varenikliiniä voidaan käyttää harkiten tarkassa seurannassa, joskin tutkimustietoa sen tehosta ja turvallisuudesta sydämen vajaatoimintaa sairastavilla on toistaiseksi niukasti.
Nikotiiniriippuvuudesta aiheutuvia oireita voidaan lievittää masennuslääkkeillä. Niitä kokeillaan pienillä annoksilla, mutta käytössä on kiinnitettävä erityistä huomiota mahdollisiin rytmihäiriöihin viittaaviin oireisiin.
9. Lääkitys
Lääkehoidolla on keskeinen asema oireiden lievittämisessä ja ennusteen parantamisessa. Lääkehoito edellyttää potilaalta huolellisuutta lääkkeiden ottamisessa ja aktiivisuutta mahdollisten haittavaikutusten tunnistamisessa. Lääkkeiden päivittäinen käyttö jää yleensä potilaan vastuulle. Jos potilaan kyky omaksua tietoa on rajoittunut, omaisten olisi tärkeä ottaa selvää lääkityksestä ja auttaa läheistään lääkkeiden ottamisessa.
10. Liikunta
Vajaatoiminnan ensimmäiset oireet ilmenevät tavallisesti fyysisen suorituskyvyn muutoksina. Rasitusahdistus ja voimattomuus lisääntyvät sairauden edetessä. Säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä lihaskunnon heikkenemistä sekä vaikuttaa myönteisesti oireisiin ja ennusteeseen. Akuutin tai epävakaan vajaatoiminnan aikana fyysistä rasitusta tulee kuitenkin välttää.
11. Infektioiden välttäminen
Vajaatoimintapotilailla on infektioepidemioiden aikana muita suurempi riski saada infektion aiheuttamia vakavia komplikaatioita. Infektion ehkäisyssä neuvotaan kiinnittämään huomiota käsihygieniaan sekä ihon ja hampaiden hoitoon ja varomaan tartuntakontakteja. Kausi-influenssaa ja pneumokokki-infektioita vastaan suositellaan aktiivista immunisaatiota rokotuksin, vaikkakin tutkimustieto rokotusten tehosta vajaatoimintapotilailla on vähäistä. Matkustamiseen liittyvät infektioriskit ja rokotustarpeet otetaan huomioon normaaliin tapaan.
12. Matkustaminen
Matkustamisessa tulee ottaa huomioon siihen kuluva aika, kulkuvälineet sekä matkakohteen olosuhteet, kuten lämpötilat, kosteus ja korkeus merenpinnasta. Pitkillä lentomatkoilla kannattaa käyttää tukisukkia ja pienimolekylaarista hepariinia, jos antikoagulantti ei kuulu peruslääkitykseen. Matkakohteessa tulee välttää tuorevalmisteita ja katukeittiöiden antimia. Juomaveden tulee olla pullotettua.
13. Sukupuolielämä
Vajaatoiminta ja sen lääkehoito voivat vaikuttaa sukupuolielämään. Erektiohäiriöiden lääkehoidossa voidaan käyttää harkiten fosfodiesteraasi V:n estäjiä. Niiden käyttö edellyttää, että vajaatoiminta on oireiltaan vakaa eikä potilaalla esiinny nitraattihoitoa vaativaa rintakipuoireistoa.
14. Autolla ajaminen
Yksityisautoilu on sallittua, jos vajaatoiminta on oireiltaan vakaa eikä potilaalla ole muita ajoterveyttä uhkaavia riskejä, kuten tajunnanmenetyskohtauksia tai vakavia rytmihäiriöitä. Levossa oireilevan vajaatoiminnan aikana sen sijaan on kiellettyä ajaa autoa. Ammattimainen autoilu ei ole sallittua vaikeassa vajaatoiminnassa. Epäselvissä tilanteissa sydämen vajaatoimintapotilaan ajoterveyden arviointi kuuluu erikoislääkärille (kardiologia, sisätaudit) tai liikennelääketieteen asiantuntijalle.
Lue myös:
12 faktaa: Sydämen vajaatoiminta
Auttaako antikoagulaatio sydämen vajaatoiminnassa?
Kysely paljasti: Sydämen vajaatoiminnan vakavuutta ei tunneta
Perustuu Lääkärilehdessä 36/15 julkaistuun artikkeliin: Sydämen vajaatoiminnan omahoito.
Kirjoittanut:
Jyri Lommi
dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri
HYKS, Sydän- ja keuhkokeskus
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
