Tutkimuksessa verrattiin kahta ryhmää, joista kummallakin oli tutkimuksen alkaessa liikapainoa ja heikentynyt glukoosinsieto. Viidentoista vuoden seurannan aikana osa sairastui tyypin 2 diabetekseen, osa ei. Suurimmat erot sairastuneiden ja sairastumattomien aineenvaihduntaprofiileissa huomattiin indolipropionihapon ja tiettyjen rasva-aineenvaihdunnan tuotteiden pitoisuuksissa. Indolipropionihappo on suolistobakteerien aineenvaihduntatuote, jonka tuotantoa vauhdittaa runsaskuituinen ruokavalio.
Indolipropionihapon suuremman määrän myötä haiman beetasolujen insuliinineritys näytti säilyvän parempana, mikä voi selittää suojaavaa vaikutusta.
Tutkimuksessa tunnistettiin myös useita uusia rasva-aineenvaihdunnan tuotteita, joiden suuri pitoisuus oli yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen ja pienempään diabetesriskiin. Näiden aineenvaihduntatuotteiden pitoisuus oli sitä suurempi, mitä vähemmän ruokavaliossa oli tyydyttynyttä rasvaa. Niiden, samoin kuin indolipropionihapon suuri pitoisuus näytti suojaavan elimistöä matala-asteiselta tulehdustilalta.
– Suolistobakteerien on muissakin tutkimuksissa havaittu vaikuttavan liikapainoisten sairastumisriskiin. Näiden tulosten valossa indolipropionihappo voi olla yksi tekijä, joka välittää ruokavalion ja suolistobakteerien suojaavaa vaikutusta, akatemiatutkija Kati Hanhineva toteaa Itä-Suomen yliopiston tiedotteessa.
Tutkimus julkaistiin Scientific Reports -lehdessä.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
