Statiinihoitojen hyödyistä ja haittavaikutuksista esitetään julkisuudessa kirjavia ja joskus varsin sensaatiohakuisiakin analyysejä, joiden perusteella on vaikeaa arvioida hoidon hyötyjen ja erilaisten haitta- ja sivuvaikutusten mittasuhteita. Arvovaltainen tutkijajoukko kokosi statiinihoitojen satunnaistettujen tutkimusten tuloksista katsauksen, joka hyödyttää sekä kliinikkoja että potilaita.
Laajan ja hyvin moninaisiin potilasjoukkoihin kohdistuvan tutkimusnäytön perusteella vuoden statiinihoito pienentää sydäntapahtumien kokonaisvaaraa keskimäärin neljänneksen jokaista LDL-kolesterolitason yhden millimoolin laskua kohti ensimmäisen hoitovuoden jälkeen. Hoidon absoluuttisen hyödyn ratkaisevat potilaan kokonaisriski ja LDL-tason laskun suuruus. Statiinihoito aiheuttaa haittatapahtumina myopatiaa ja diabetesta ja saattaa lisätä hemorragisen aivoinfarktin vaaraa.
Siis kun LDL laskee 2 mmol/l viiden vuoden ajaksi 10 000 sekundaaripreventiopotilaalla, hoito estää 1 000 vakavaa sydäntapahtumaa. Primaaripreventiopotilailla, joilla on pelkästään valtimotaudin vaaratekijöitä, estetään vastaavasti 500 vakavaa sydäntapahtumaa. Sekundaaripreventio tarkoittaa todetun taudin etenemisen estämistä, primaaripreventio taudin puhkeamisen estämistä.
Samanaikaisesti hoito aiheuttaa keskimäärin vain 5 vakavaa myopatiaa, 50–100 uutta diabetesta ja 5–10 hemorragista aivoinfarktia vuodessa. Lihaskipujen esiintyminen näyttää olevan yleisempää, mutta satunnaistettujen tutkimusten mukaan niitä ilmenee edellä kuvatussa asetelmassa vain 50–100 potilaalle viiden vuoden aikana.
Tutkijoiden mukaan on ilmeistä, että statiinien haittavaikutusten ajoittainen korostaminen mediassa on vaikuttanut lääkeryhmän alikäyttöön suuren riskin potilaillakin. Tanskalaisen selvityksen mukaan statiinihoidon aiheeton keskeyttäminen näyttää aiheuttavan turhia sydäninfarkteja ja sydänkuolemia.
Lähde: Collions R, Reith C, Emberson J ym. Interpretation of evidence for the efficacy and safety of statin therapy. Lancet, verkossa ensin 8.9.2016, doi: 10.1016/S0140-6736(16)31357–5.
Kirjoittaja:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 43/2016
