Stabiilin sepelvaltimotaudin tunnistamisessa tulee käyttää ensisijaisesti rasitus-EKG-tutkimusta uuden Käypä hoito -suosituksen mukaan. Hoidon perustana ovat riskitekijöiden minimointi ja ennustetta parantava sekä oireita lievittävä lääkehoito.
– Diagnoosin perustana ovat potilaan kertomus oireista sekä rasituskoe. Myös ennakkotodennäköisyys tulee ottaa huomioon. Käytännössä arviointi tehdään iän, sukupuolen ja rintakivun tyypin perusteella, sanoo dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Pekka Porela TYKS:stä. Hän toimi suositustyöryhmän puheenjohtajana.
Beetasalpaajat eivät ole rutiinilääkkeitä kaikille
Stabiilin sepelvaltimotaudin Käypä hoito -suosituksella halutaan parantaa hoidon tuloksia yhtenäistämällä diagnostiikkaa ja sepelvaltimotautia sairastavien hoitoa.
Uutta suosituksessa ovat kannanotot beetasalpaajien ja tietokonetomografian käytöstä.
– Beetasalpaajien asemaa on uudessa suosituksessa laskettu. Ne eivät ole rutiinilääkkeitä ihan kaikille potilaille. Suosituksessa otetaan kantaa myös siihen, missä tilanteissa tietokonetomografiaa voidaan käyttää, kuvaa Porela.
Jos oireilu ei pysy hallinnassa lääkityksellä, tulee harkita pallolaajennusta stenttien kanssa tai ohitusleikkausta, sanoo HYKS:n kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Ilkka Tierala.
– Jokaisen sepelvaltimotautipotilaan lääkitykseen kuuluvat ennustetta parantavat asetyylisalisyylihappo ja statiini sekä tarvittaessa muut lääkkeet. Leikkaushoitoon voidaan päätyä, jos potilaalla on todettu ennusteeseen vaikuttavia suuren vaaran merkkejä, Tierala sanoo.
Käypä hoito-suositus: Stabiili sepelvaltimotauti
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
