Vaikka Richard Lundellin valmistumisesta on vasta vajaat neljä vuotta, hän on jo terveydenhuollon yksikön johtaja. Armeijaksi päällikkölääkäri, jonka tehtävä Santahaminan terveysasemalla vastaa siviilissä suunnilleen terveyskeskuksen ylilääkäriä.
”Koen, että olen päässyt nopeasti sisään tähän työhön. Meillä on hyvä työilmapiiri ja kehitysmyönteinen henkilökunta.
Varmasti on auttanut, että olen ollut aktiivinen muissa tehtävissä ja toiminut puheenjohtajana yhdistysasioissa. Viihdyn ihmisten parissa ja hoidan tehtävät mielellään hyvin ja nopeasti.
Tietysti pitää olla jatkuvasti itsekriittinen, kuunnella ja kehittyä.
Meitä on 20 henkilöä. Kolme lääkäriä, hammaslääkäri, suuhygienisti, osastonhoitaja, kaksi työterveyshoitajaa ja sairaala-apulaista sekä toimistosihteeri. Loput ovat kenttäsairaanhoitajia, joista osa maastopainotteisessa työssä ja osa työskentelee pelkästään terveysasemalla.
Hoidamme varusmiesten ja kadettien terveydenhuollon. Lisäksi meillä on henkilökunnan työterveyshuolto.
Varusmiesten ja kadettien erikoissairaanhoidosta meillä on sopimus HUS:n kanssa. Työterveyspuolella meillä on erikoislääkärikonsultaation mahdollisuus yksityisen toimijan kanssa. Sama taho vastaa myös terveysaseman henkilökunnan työterveyspalveluista. Sellainen malli, että oma henkilöstö kävisi mun vastaanotolla, ei ole tätä päivää.”
Lääkäri ehdottaa, komentaja päättää
Sairaus tai vamma voi estää, keskeyttää tai lopettaa varusmiehen palveluksen. Näissä tilanteissa lääkäri ei kuitenkaan sano viimeistä sanaa.
”Meillä terveysasemalla ei ole vuodeosastoa. Vain muutama huone, joiden käyttö on vähennetty minimiin, koska meillä terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät päivystä. Täällä on varusmiespäivystys, mutta heitä ei voi jättää vastaamaan sairaasta henkilöstä.
Vuodepotilas joko lähtee yhteistyökumppanin sairaalaan tai tietyissä tapauksissa on järkevä pitää hänet yksikössä, koska silloin on porukkaa ympärillä koko ajan.
Kotihoitoakin voi hyödyntää. Esimerkiksi pneumoniat, jotka eivät vaadi sairaalahoitoa, laitan melkein aina kotiin lepäämään.
Varusmiehen palveluskelpoisuudesta päättää aina joukko-osaston komentaja. Voi ajatella, että silloin lääketieteellistä päätösvaltaa siirtyy maallikolle, mutta meillä on hyvä keskusteluyhteys ja keskinäinen luottamus.
Mietitään yhdessä, mikä on järkevää. Harvoin tulee toinen päätös kuin me ehdotamme.”
”Tehdään sukelluslääkäri”
Lääkintäyliluutnantin virkaura alkoi Merivoimissa Upinniemessä. Varuskunnassa toimii myös sukelluslääketieteen keskus.
”Kansainvälisesti on lähes standardi, että merivoimien lääkärit ovat sukelluslääketieteen asiantuntijoita. Upinniemessä lääkintäkomentajakapteeni Janne Tikkinen sanoi, että tehdään sinusta sukelluslääkäri. Aihe kiinnosti heti.
Olen pitkään aikaan ensimmäinen Suomessa sukelluslääkäriksi kouluttautuva. Erityisala on kapea.
Ensi kesäkuussa käyn viikon sukelluslääketieteen koulutuksen brittilaivastossa, kun vastaavaa ei ole Suomessa.
Erityispätevyyteen kuuluu myös ylipainehappihoito, johon perehdyin kuukauden TYKS:ssa. Siellä on painekammio ja tehty pitkään sukelluslääketiedettä sekä ylipainehappihoitoa.
Valmistumiseen mennessä pitäisi olla mahdollisimman laaja näkemys aihealueesta. Lopputentti tulee ehkä ensi syksynä.
Neljän artikkelin väitöskirja sukelluslääketieteestä on tekeillä ohjaajina emeritusprofessori ja entinen Merivoimien ylilääkäri Kai Parkkola sekä dosentti Anne Räisänen-Sokolowski. Realistista vois olla, että kirja valmistuu vuonna 2020.
Minusta piti tulla kirurgi, mutta atooppisesta ihosta tuli ongelma. Kädet olivat ihan rikki, kun olin tehnyt kuukauden amanuenssuurin kirurgialla.
Nyt olen aloittanut terveydenhuollon erikoislääkärikoulutuksen. Siihen liittyen on tulossa muutaman kuukauden sairaalajakso, joka vielä puuttuu.
Nyt keväällä on sotilaslääketieteen erityispätevyyden tentti. Lisäksi kaikki Puolustusvoimissa työterveyshuollossa toimivat lääkärit koulutetaan Työterveyslaitoksella puolen vuoden kurssilla.
Paljon on tehtävää. Nautin siitä, että on koko ajan jotain, missä voi kehittyä. On hyvä tehdä aina pikkasen enemmän kuin viittis. Pysyy skarppina.”
Ammuntaa Kaisaniemessä
Aktiiviurheilijalla oli kunnianhimoiset tavoitteet, kunnes loukkaantumiset muuttivat suunnitelmia, ja alkoi lääketieteen opiskelu.
”Viimeisin treenaamani laji oli nykyaikainen viisiottelu maajoukkuetasolla. Olympialajiin kuuluvat miekkailu, esteratsastus, juoksu, uinti ja ammunta.
Viisiottelusta piti tulla modernien olympialaisten kuninkuuslaji, mutta siitä ei tullut yleisömenestystä.
Oman kilpailu-urani jälkeen juoksu ja ammunta on yhdistetty viimeiseksi lajiksi. Takaa-ajolähdön aloittaa pisteissä johdossa oleva, joten yleisö pystyy jännittämään kilpailun kulkua. Yhdessä juoksuammuntakisassa olen ollut, Kaisaniemen puistossa. Hauska laji, jossa muuten ammutaan laseraseilla.
Uinti on nyt jäänyt. Ammuntaakin harjoittelen vähemmän, mutta olen aktiivinen metsästäjä.”
Käskyjä ja kehitystä
”Ainakin tällä hetkellä suunnittelen, että jatkaisin Puolustusvoimissa. Toistaiseksi viihdyn täällä hyvin.
Kun on sotilasvirassa, saatu käsky toteutetaan. Silti mielikuva Puolustusvoimista jähmeänä ja konservatiivisena organisaationa ei pidä ainakaan tässä yksikössä paikkaansa.
Tietysti on noita käskyjä ja normeja, joitten mukaan mennään, mutta niissä raameissa kehitetään toimintaa. Käsitys, että armeijassa joku vain sanelee ja asiat menevät tai eivät mene eteenpäin, on vanhanaikainen. Tavallisesti johtajat ensin keskustelevat asiasta ja selvittävät faktat ja tekevät sitten päätöksensä. En ole kokenut tässä suhteessa ongelmia.
Palvelusjousto on esimerkiksi uusi toimintamalli, jota hyödynnetään Merisotakoulussa ja Kaartissa. Se sallii, että varusmies ja esimies sopivat keskenään poikkeuksesta palveluksessa. Vaikkapa, että tänään ei tarvitse juosta Cooperia, koska on nuha.
Se on sellaista normaalia yhdessä sopimista, jossa ei ole kyse lääketieteellisestä arviosta. Esimies ei arvioi, onko alainen liian sairas juoksemaan, vaan kyse on luottamuksesta. Sovitaan, että Cooper on vaikka viikon päästä, kun varusmies tuntee nuhan parantuneen.
Tämä toimii, kun luottamus on olemassa. Malli toimii hyvin Merisotakoulussa, jonka oppilaat ovat motivoituneita ja käyneet läpi kovan karsinnan. Kaartin yksiköissäkin aika hyvin.
Tämä on nykyaikaa. Aikaisemmin varusmies ilmoitti olevansa kipeä, jolloin hänet käskettiin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri löi paperiin leiman, että kipeä on tai ei ole.
Palvelusjousto on pienentänyt vastaanottomääriä. Pystymme keskittymään oikeasti sairaisiin. Aika kipeitäkin potilaita täällä näkee, kuten infektiokausina pneumoniaa.
Varusmiespalvelus on muuttunut aikaisempaa valikoivammaksi. Karsinta terveyssyistä tapahtuu tiukasti lain ja määräysten perusteella. Aina on niitäkin, jotka haluaisivat palvella, mutta eivät saa.
Omalla alokaskaudella Uudenmaan prikaatissa näin, miten monet kehittyvät paljon ja oppivat pärjäämään jo muutaman ensimmäisen viikon aikana.”
Teksti: Hannu Ollikainen
Kuva: Nina Kaverinen
Julkaistu Lääkärilehdessä 3/2018.
