Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on häivyttää rajoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Muutos helpottaisi potilaan elämää ja saattaisi tuoda helpotusta myös lääkärivajeeseen, arvioivat sote-karttaa hahmotelleet selvityshenkilöt.
Raja-aitojen kaatamisesta on jo saatu hyvää kokemusta Kouvolassa, kertoo HYKS:n erva-alueen selvityshenkilö, Kouvolan terveysjohtaja Kati Myllymäki. Kuuden kunnan liitoksen jälkeen sosiaali- ja terveystoimi sekä Pohjois-Kymen sairaala yhdistettiin, ja nyt yleislääkärit ja erikoislääkärit työskentelevät samassa organisaatiossa.
– Potilastietojärjestelmä on yhteinen, joten yleislääkäri näkee suoraan kirurgian ja sisätautien lehdet. Myös röntgen- ja laboratoriotiedot ovat yhteisiä. Potilasta voidaan hoitaa yhdessä ilman hallintorajoja, Myllymäki kuvailee.
Yleislääkärin ei tarvitse siirtää potilaan hoitovastuuta toiseen organisaatioon ja konsultointi helpottuu. Myllymäen mukaan potilaan hoito sujuvoituu ja yleislääkäri saa työlleen tukea.
Tuttu tilanne eri puolilla Suomea on esimerkiksi se, että vanhus makaa erikoissairaanhoidossa, kun jatkohoitopaikkaa ei löydy.
– Hoitoketjut helpottuvat, kun terveyskeskuksen vuodeosastot ja sairaalan osastot ovat saman päällikön alaisuudessa.
Nuorille lääkäreille malli tarjoaa mahdollisuuden jatkaa saman työnantajan palveluksessa lomineen ja muine etuineen terveyskeskuspalvelusta erikoistumisjaksoihin, Myllymäki listaa.
Matala kynnys sosiaalitoimeen
Myös Etelä-Karjalan Eksote ja Ylä-Savon sote-kuntayhtymä ovat esimerkkejä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiosta käytännössä, sanoo johtajaylilääkäri Jorma Penttinen Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä.
Lääkärin työssä integraatio merkitsee hänen mielestään sitä, että terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon lääkärit joutuvat entistä enemmän yhdessä tarkentamaan työnjakoa ja määrittelemään hoitopolkuja alueellisesti.
Yhteisessä organisaatiossa on esimerkiksi nykyistä helpompi selvittää potilaan suoriutumista kotona ja järjestää sinne apua, kuten yöpartioita ja kotisairaanhoitoa.
Penttinen korostaa myös integraatiota sosiaalitoimeen. Se madaltaa kynnystä yhteistyöhön esimerkiksi lastensuojelussa ja päihdeongelmien hoidossa.
Sote-aluemallin on arvioitu helpottavan pätevän ja pysyvän henkilöstön saamista syrjäisille alueille. Penttisen mukaan esimerkiksi Pohjois-Savossa on järjestetty aluesairaaloihin lääkäripalveluja mallilla, jossa lääkäri työskentelee osan viikosta KYS:ssä, osan aluesairaalassa. Vastaavia malleja voitaisiin hänen mielestään toteuttaa sote-alueilla.
Helpottaisi lääkärivajetta?
Integroinnin hyötyjä ikääntyvän väestön kannalta painottaa myös Seinäjoen terveydenhuollon tulosalueen johtava ylilääkäri Tiina Perä.
– Erityisesti geriatrian ja sisätautien yhteys perusterveydenhuoltoon saisi olla tiiviimpi, sanoo Perä, joka oli mukana sekä TAYS:n että TYKS:n erva-alueen selvitysryhmissä.
Perä painottaa, että uudistusten myötä koko terveydenhuoltomalli on muuttumassa. Osaan sairaaloista keskitetään vaativaa erityisosaamista ja toisista tulee laajan perustason terveydenhuoltoa tarjoavia monipuolisia keskuksia. Lääkärivastaanottoja voidaan järjestää tarvittaessa vain muutamana päivänä viikossa tai etenkin syrjäseuduilla liikkuvina palveluina.
– Tarkoitus on, että tulevaisuudessa työvoimaa käytetään tehokkaammin hyödyksi.
Lääkärin kannalta kouluttautumisesta ja erikoistumisesta tulisi joustavampaa, kun saman työnantajan leivissä olisi enemmän lääkäreitä ja työpaikkoina tarjolla terveyskeskuksia ja sairaaloita. Työtä perusterveydenhuollossa helpottaisi myös se, että eri erikoisalojen konsultaatioista tulisi jouhevampaa.
– Tätä kautta julkisesta sektorista tulisi houkuttelevampi työnantajana ja toivottavasti lääkärivajekin helpottaisi, Perä uskoo.
Maria van der Meer, Suvi Sariola, Hertta Vierula
Kirjoittajat ovat Lääkärilehden toimittajia.
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 13–14/13.
