Vähäiset sosiaaliset kontaktit ovat merkittävä yksittäinen riskitekijä sydän- ja verisuonitautipotilaiden kuolleisuudelle.
Sosiaaliseen eristäytyneisyyteen liittyi noin 40 prosenttia suurempi ensimmäisen sydän- tai aivoinfarkti riski iästä, sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
Tutkijat osoittivat, että muut psykologiset, sosioekonomiset sekä terveyteen ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät selittivät suurentuneen riskin yli 80-prosenttisesti. Kuitenkin niiden koehenkilöiden kohdalla, jotka sairastuivat seurannan aikana sydän- ja verisuonitautiin ja jotka raportoivat sosiaalista eristäytyneisyyttä, kuolleisuuden riski pysyi suurentuneena, kun kaikki muut tekijät otettiin huomioon.
Tutkijat toteavat, että tutkimus oli laaja ja kattava. Sen pohjalta voidaan todeta, että sosiaalinen eristyneisyys yhdessä muiden riskitekijöiden, kuten masennuksen, kanssa heikentää selvästi sydän- ja verisuonitautipotilaiden ennustetta.
Tutkimuksen kohteena oli lähes 480 000 Britannian kansalaista. Iältään he olivat 40–69-vuotiaita.
Tutkimukseen osallistuneiden terveyttä tarkkailtiin keskimäärin seitsemän vuoden ajan. Sinä aikana he antoivat yksityiskohtaista tietoa koulutuksestaan, tulotasostaan, mahdollisista masennusoireistaan sekä elintavoistaan. Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan yksinäisyyttään ja sosiaalisia kontaktejaan.
Lähes 10 prosenttia vastaajista koki itsensä sosiaalisesti eristäytyneeksi ja kuusi prosenttia yksinäiseksi. Kummallakin näistä ryhmistä oli muita vastaajia useammin jokin pitkäaikainen terveyshaitta ja he tupakoivat useammin. Yksinäisiksi itsensä kokeneet myös raportoivat muita useammin masennusoireita.
Tutkimuksen tekivät Helsingin yliopiston ja THL:n tutkijat ja se julkaistiin Heart-lehdessä.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
Kuva:
Fotolia
